Tunturipappeus on lomaa ja työtä

Tikkurilan seurakunnan kappalainen Päivi Helén katselee Saariselän Pyhän Paavalin kappelin ikkunalasien takana avautuvia talvisia näkymiä. Kappelin alttaritauluna on koko seinän kokoinen maisema.

– Tunturipapin työssä parasta on hengellisyys. Tämä on sellaista papin herkkuhommaa. Voi keskittyä pelkästään jumalanpalveluksiin ja erilaisiin tilaisuuksiin, jotka valmistelen jo etelässä.

Tunturikappelin tunnelma henkii valoa, lämpöä ja luonnonläheisyyttä. Siellä voi kokea samanlaisen rauhan ja hiljaisuuden kuin tunturissa.

– Täällä ollaan Luojan, luomakunnan Herran kanssa lähekkäin.

Tunturipappi keskittyy hengellisyyteen ja lumenluontiin

Päivi Helén toimii viikon ajan tunturipappina Saariselällä. Nyt maaliskuun puolivälissä lunta on paljon. Lomalaisia kulkee ohi suksiaan kantaen.

Päiville Lappi on pitkään ollut rakas, vuodesta 1981 lähtien. Silloin hän oli Kuopion Tuomiokirkon seurakunnan nuorten leirillä Ylläksellä.

– Joka vuosi olen ollut Lapissa. Olin töissä Kittilän seurakunnassa vuoden ajan, mutta silloin opin senkin, mitkä ovat omat rajani suhteessa yksinäisyyteen, ikävään ja siihen, että rakkaat ihmiset ovat kaukana.

Tunturipappina Päivi on toiminut kymmenisen kertaa. Monet papin työn osa-alueet jäävät silloin etelään.

– Perus seurakuntatyössä pitää aina varata, soittaa, tilata, muistaa ja varmistaa. Tuo arki täällä puuttuu kokonaan.

Saariselällä tunturipappi sen sijaan kyllä luo lunta, toimii vahtimestarina, jakaa mainoksia ja emännöi konsertteja ja muita tilaisuuksia hengellisen työn lisäksi.

Vapaaehtoistyötä majoituspalkalla

Tunturipapin työ on vapaaehtoistyötä, jossa pappi saa asunnon käyttöönsä. Saariselällä käy paljon eläkkeellä olevia pappeja.

Päivi Helén viettää tunturipappina lomiaan.

– Palvelutehtävän ohella jää aikaa hiihtää ja oleilla. Rakastan hiihtämistä ja siihen on paljon aikaa.

Kun Päivi hiihtää yksin, hän hiihtää hiki hatussa.

– Pitkä raskas liikuntasuoritus on suuri nautinto. Porukassa hiihdettäessä tärkeää ei ole vauhti, vaan nauttiminen maisemista ja yhdessä jaetusta hiihdon ja ulkoilun ilosta.

Hiihto herättää kiitollisuuteen

Lapin luonto ja tunturit todellakin luovat kohtaamisiin outoa taikaa.

– Hiihdettäessä jutut menevät helposti elämän peruskysymyksiin, eivätkä mielessä ole työasiat tai elämän murheet. Ne väistyvät, kun ymmärtää, kuinka paljosta voi kiittää ja iloita elämässä. Hiihtäessä herään suureen kiitollisuuteen Luojalle kaikesta hyvästä ja kaikesta, mistä olen selvinnyt, Helén sanoo.

Upea luonto hiljentää ihmisen. Lapissa tulee miettineeksi myös sitä, mitä onni on.

– Onni on pienissä hetkissä, vaikkapa kuukkelin kohtaamisessa. Ja elämän onnellisuutta on, kun osaa kerryttää noita pieniä hetkiä. Tunturiin jää turhat murheet ja mieleen tulee tilaa jollekin paljon tärkeämmälle.

Kappeliin kömmitään paukkupakkasillakin

Sesonkiaikana jumalanpalvelus pidetään Saariselällä sunnuntaisin ja keskiviikkoisin kello 19.00 alkaen. Samaan aikaan alkavat muutkin kappelin tilaisuudet. Hiihtämisen ja ulkoilun jälkeen on mukavaa tulla hiljentymään.

– Ihmiset tulevat mielellään tilaisuuksiin, kun lomalla ihmisillä on aikaa, ja kappeli on lähellä. Mitään rippikeskusteluja tai vastaavia en ole täällä käynyt.

Kappelin suosioon vaikuttanee sekin, että Saariselällä lomailevat ihmiset ovat usein iäkkäämpää väkeä.

Päivi Helén vietti viime joulun tunturipappina Saariselällä. Väkeä oli paljon, mutta paukkupakkaset pitivät ihmiset mökeissään.

– Kun kappelin tilaisuudet alkoivat, he kömpivät esiin ja tulivat paikalle, kappeli täyttyi.

Iltavirsi japanilaisen turistin kanssa

Saariselkä on varsin kansainvälinen paikka.

– Täällä on paljon brittejä ja japanilaisia. Japanilaiset ovat niin hiljaisia ja huomaamattomia ja he odottavat kovasti näkevänsä revontulia. Britit taas rakastavat myllätä lumessa, Päivi Helén hymyilee.

Tunturipappina kokee aivan ainutlaatuisia kohtaamisia.

– Oli uudenvuoden aatto ja huima pakkanen. Kappelissa piti olla iltarukouksen hetki, mutta ketään ei kuulunut. Sitten ovi avautui ja sisään tuli yksi japanilainen ja istahti tuoliin. Lauloin itsekseni iltavirren ja pidin pienen rukouksen.

– Me istuimme molemmat paikoillamme ja olimme hiljaa. Se oli pyhä hetki.

Kappeli on seurakunnan, yrittäjien, yksityisten ja herätysliikkeiden yhteisprojekti

Lapinlahdella asuvat Eero ja Raija Hämäläinen pukevat takkeja päälle kappelin jumalanpalveluksen jälkeen.

– Olemme käyneet Saariselällä 20 vuoden ajan, pari kertaa vuodessa. Käymme aina myös kappelin jumalanpalveluksessa ja muissa tilaisuuksissa. Huomenna tulemme yhteislaulutilaisuuteen, jossa lauletaan Lapin lauluja.

Hämäläisten mielestä Lappi merkitsee hiljentymistä ja Lapin matkat katkaisevat arjen. Kappelissa käynnit kuuluvat samaan hiljentymiseen.

Pyhän Paavalin kappelin omistavat Inarin seurakunta, Kansan Raamattuseura ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Toiminnasta vastaa kannatusyhdistys, jonka jäseniä ovat Saariselän yrittäjät ja majanomistajat sekä lukuisat yksityishenkilöt. 

Ekumeeninen kappeli on auki läpi vuoden, yöt ja päivät. Saariselän tunturikappeli täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Sesonkiaikoina papit tulevat Päivi Helénin tavoin Kansan Raamattuseuran kautta tai sitten SLEY:n kautta, viikoksi kerrallaan. Muina aikoina Inarin seurakunnan papit hoitavat tilaisuudet.

Toinen tunturikappeli, Pyhän Laurin kappeli, toimii Ylläksellä.

– Olen melko reipastempoinen eläjä, mutta täällä itse tehty kiire loppuu, tunturipappi Päivi Helén kertoo. Kuva: Ulla-Maija von Hertzen.