Tunnettu katolinen teologi Hans Küng on kuollut – hänestä väitöskirjan tehnyt Eero Huovinen muistelee

Hans Küng. Kuva: Ritva Neuvonen

Aikansa yksi tunnetuimmista ja paljon julkisuudessa esiintynyt katolinen teologi, sveitsiläissyntyinen Hans Küng on kuollut. Hän kuoli 6.4. kotonaan Tübingenissä 93-vuotiaana.

Küng tuli suurelle yleisölle tunnetuksi eritysesti 1960- ja 70-luvuilla kritiikistään katolista kirkkoa kohtaan. Hän arvosteli muun muassa paavin erehtymättömyysoppia. Myöhempinä vuosikymmeninä Küng kiinnostui uskontojen yhteisestä etiikasta.

Küngin varhaisimmat kirjat pyrkivät edistämään kirkkojen välistä yhteisymmärrystä. Küng toimi Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1962–65) oman piispansa neuvonantajana, nuorimpana koko joukosta.

1970-luvulla julkaistiin suomeksi Küngin kaksi "kohukirjaa", Mikä on kirkko ja Kristityn 20 teesiä.

Küng myös vieraili Suomessa 1975.

– [Helsingin yliopiston] Porthanian iso luentosali oli ääriään myöten täynnä. Seinäjoella hän puhui hiippakunnan papeille. Inarinjärven jäällä hän ajeli saamelaispappi Tapio Leinosen moottorikelkalla. Saariselän maisemissa hän nousi suksilla Iisakkipään huipulle. Iltaisin hän saunan jälkeen kertoi meille nuorille Küng-tutkijoille siitä, millainen asema hänellä on katolisessa maailmassa. Saimme sisäpiirin tietoa kirkkopolitiikasta, muistelee piispa emeritus Eero Huovinen.

Sittemmin Küng ajautui konfliktiin Vatikaanin ja monien tukijoidensa kanssa sekä menetti katolisille professoreille annetun kirkollisen opetusluvan.

Maailmanrauha ja uskontotiede

Ekumeniikkavaiheen jälkeen Küngin kiinnostus suuntautui globaaliin etiikkaan ja maailmanrauhaan. Hän perusti 1995 Maailmaneetos-säätiön (Stiftung Weltethos). Hänen keskeinen ajatuksensa oli, että ilman uskontojen välistä rauhaa ei ole myöskään valtioiden välistä rauhaa.

– Maailmaneetos-säätiön presidenttinä Küng loi näyttäviä kontakteja monien valtioiden johtajiin. Maailmaneetoksesta hän kävi vuosituhannen lopulla luennoimassa myös Helsingin yliopistossa, Huovinen kertoo.

– Tällä Küngin toisella kaudella ekumenia ja kirkollinen teologia jäivät taustalle. Küng kirjoitti useita laajoja kirjoja muun muassa islamista ja hindulaisuudesta. Teologia vaihtui uskontotieteeseen.

Taito puhua suurelle yleisölle

Hans Küng herätti huomiota jo 1950-luvulla väitöskirjallaan, jossa hän väitti, että reformoidun Karl Barthin teologian ja katolisen vanhurskauttamisopin välillä ei ole ristiriitaa.

– Barth kirjoitti pyynnöstä kirjaan esipuheen, jossa hän lupasi tehdä Trenton kirkolliskokouksen isien edessä parannusta, mikäli Küngin väite pitäisi paikkansa, Eero Huovinen sanoo.

Hän teki vuonna 1978 väitöskirjansa Küngin kristologiasta.

Huovinen kertoo, että Küngin ajattelun pariin häntä sekä Risto Cantellia ja Simo S. Saloa innosti professori Seppo A. Teinonen.

Huovisen mukaan hänen intonsa seurata Küngia alkoi kuitenkin väitöskirjatyön edetessä hiipua.

– Küngin merkitys oli hänen taidossaan yksinkertaistaa asioita ja puhua suurelle yleisölle. Historia osoittaa, muistetaanko Küng enemmän eetikkona kuin ekumeenikkona. Koko pitkän uransa aikana Küng jakoi mielipiteitä, puolesta ja vastaan.

Huovinen sanoo, että ikätoverinsa Joseph Ratzingerin kanssa Küng joutui ensimmäisellä kaudellaan kädenvääntöihin katolisen uskon sisällöstä.

– Kun Ratzinger sitten paavi Benedictuksena kutsui vanhan kollegansa lounaalle Castel Gandolfon kesäasunnolle, keskustelu keskittyi etiikkaan. Tällä alueella miehet ymmärsivät toisiaan paremmin.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.