Järvenpäähän viime viikolla kokoontuneille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon 38 ulkomaalaiselle kumppanuuskirkolle esitettiin ennen kokousta seuraava kysymys: Mikä on tulevaisuuden visionne oman kirkkonne ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kumppanuudesta?
Saadut vastaukset vaihtelevat laidasta laitaan. Kaikkien kumppanuuskirkkojen viestit kertovat yhteistyön halusta ja yhteydenpidon sekä tietojen vaihdon tarpeesta. Köyhillä kirkoilla toiveet liittyvät myös taloudellisen, teologisen ja muun tuen pyyntöihin.
Tyypillisimmät toiveet, visiot ja mahdollisuudet voidaan kiteyttää seuraaviin aihepiireihin:
– Koulutuksen, mukaan lukien pappien koulutuksen ja kirkollisen hallinnon tukeminen.
– Kumppanuuden jatkuvuus, eikä ainoastaan lähetysjärjestöjen kautta.
– Kokemuksien ja ohjelmien jakaminen diakoniassa.
– Vaihto-ohjelmat ja vierailut kaikilla kirkollisilla tasoilla, enemmän kirkkojen välisiä suhteita, ystävyyshiippakuntia ja nuorisotyön kumppanuutta.
Kirkkojen Suomen kirkolle osoittamat toiveisiin liittyi poikkeuksetta käsitys siitä, että kumppanuuskirkot voivat itse olla myös antavana osapuolena. Vaikka varallisuus ei jakaudu tasaisesti pohjoisen ja etelän välillä, tämä asenne kuvaa lähetystyön suunnan nykyistä asetelmaa, ”kaikkialta kaikkialle”.
Seuraavat lyhyet poiminnat aihepiireittäin joidenkin kumppanuuskirkkojen palautteesta Suomen luterilaiselle kirkolle eivät minkään kirkon kohdalla edusta kyseisen kirkon koko palautetta, sen koko sisältöä tai luonnetta.
Luterilaisen identiteetin vahvistamista
Monet yhteistyökirkot toivoivat palautteessaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lisäävän näkyvyyttään lähetystyössä. Yhteyttä halutaan vaalia muutenkin kuin perinteisesti vain lähetysjärjestöjen kautta. On kirkkoja, joiden henkilöstöresurssit alkavat olla riittävät, mutta moni kirkko toivoo taloudellisen tuen ohella edelleen myös suomalaisia lähetystyöntekijöitä.
Tansanian evankelisluterilainen kirkko:
”On paljon kirkollisia työaloja joissa kaksi luterilaista kirkkoa voi työskennellä tehokkaammin käsi kädessä. On myös tarve korostaa ja edistää perustavaa laatua olevia luterilaisia arvoja, jotka heijastavat meidän yhteistä identiteettiämme luterilaisina.”
Länsi-Japanin evankelisluterilainen kirkko ilmaisee asian tiiviisti:
”Tulevaisuudessa japanilaiset papit ja ulkomaalaiset lähetystyöntekijät tulevat työskentelemään yhdessä. Edetkäämme lähetystehtävässämme ja jakakaamme kaikki työalat keskenämme. Toivomme myös, että monia suomalaisia lähetystyöntekijöitä lähetettäisiin Japaniin.”
Korean luterilainen kirkko:
”Olisi ehkä hyvä idea, jos voisimme luoda Suomen ja Korean kirkkojen välisen järjestelmän työskentelemään yhdessä Pohjois- ja Etelä-Korean yhdistyttyä. Tällaisen kautta voisimme tehdä yhteistyötä lähettämällä lähetystyöntekijöitä istuttamaan luterilaisia seurakuntia Pohjois-Korean alueelle.”
Mongolian Sain Medee -kirkko:
”Tulevaisuuden yhteistyössä meillä voisi yhteistyössä olla projekteja, joissa voisimme lähettää Raamatun opettajia maaseudulle, antamaan kristityille laajempaa tietoutta Raamatusta ja kristinopista.”
Kenian evankelisluterilainen kirkko:
”Kirkkona olemme olemassa julistaaksemme evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta sakramentteja oikein hoitamalla, tarjoamalla tunnustuksellista luterilaista opetusta a välittämällä koko ihmispersoonan hyvinvoinnista.”
Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilainen kirkko
on kokenut vaikeaksi eräiden suomalaisten lähetysjärjestöjen toiminnan alueella ilman yhteyttä paikalliseen luterilaiseen kirkkoon:
”Kaksi tai kolme suomalaista lähetysjärjestöä lähettää työntekijöitä alueellemme, mutta ne eivät edes tunnusta siellä olevan jo luterilaista kirkkoa. He tekevät lähetystyötä muslimien ja juutalaisten keskuudessa, mikä aiheuttaa meille ongelmia. Joskus nämä järjestöt jopa kilpailevat Suomen Lähetysseuran kanssa, joka aloitti työn alueella jo vuonna 1924. Eräs näistä (toisten järjestöjen) lähetystyöntekijöistä ei saanut uusituksi viisumiaan Jordaniaan, oletettavasti siksi, että kyseinen henkilö oli tehnyt käännytystyötä muslimiyhteisössä. Välittömästi tämän jälkeen asiasta syytettiin Jordanian ja Pyhän maan luterilaista kirkkoa ja piispa Munib Younanilta tiukattiin vastauksia tapahtuneesta. Tämä on ongelma, joka vaatisi Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon, Suomen luterilaisen kirkon ja sen lähetysjärjestöjen välisiä keskusteluja.”
Kiinnitettävä huomiota vähemmistökirkkojen asemaan
Varsinkin islamilaisissa maissa elävät kirkot pyytävät Suomen luterilaiselta kirkolta vähemmistöasemassa olevien kirkkojen muistamista ja tukemista.
Pakistanin kirkko:
”Osana samaa Kristuksen ruumista. toivottavasti Suomen luterilainen kirkko voisi vahvistaa (meitä) heikompaa osapuolta, säilymään vihamielisessä ympäristössä. Tämä on mahdollista vahvistamalla meidän olemassa olevia instituutioitamme ja kehittämällä uusia. Tämä auttaa meitä säilyttämään kirkon yhteisössämme.”
Bangladeshin evankelis-luterilainen kirkko
:
”Toivomme Suomen luterilaisen kirkon pitävän suomalaisia tietoisina meidän samoin kuin muidenkin vähemmistöinä elävien kirkkojen tilanteesta.”
Istanbulin luterilainen kirkko:
”Monet seurakuntiemme jäsenet tuntevat islamin paineen ja yhteiskunnassa vaikuttavat kristinuskoa kohtaan vihamieliset asenteet.”
Suomen kirkko voisi tehdä paremmin
Muutamien kirkkojen palautteissa ilmenee kritiikkiä Suomen kirkossa vaikuttavia liberaaleja teologisia virtauksia ja tehtyjä ratkaisuja kohtaan.
Istanbulin luterilainen kirkko:
”Olemme syvästi huolissamme viimeaikaisista epäraamatullisista kehityskuluista Suomen luterilaisessa kirkossa, niistä viimeisenä homoseksuaalisessa suhteessa elävän henkilön papiksi vihkiminen ja lähetystyöhön lähettäminen. Hyväksymällä ja siunaamalla mitä tahansa, mitä Raamatun mukaan pitäisi tuomita syntinä, Suomen evankelis-luterilainen kirkko nousee Jeesusta Kristusta vastaan ja torjuu oman identiteettinsä kristillisenä kirkkona. Haluaisimme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katuvan ja palaavan sen raamatulliseen ja tunnustukselliseen perustaan.”
Kenian evankelisluterilainen kirkko:
”Kirkkona emme voi olla eristyksissä, vaikka emme olekaan samaa mieltä joidenkin sisarkirkkojemme kanssa tunnustuksellisista asioista, kuten niistä jotka liittyvät ihmisen seksuaalisuuteen tai kirkon virkaan.”
Toisenkinlaista viestiä tosin kuultiin, esimerkiksi Venezuelan evankelisluterilaisesta kirkosta:
”Haluamme olla inklusiivinen yhteisö, jota muovaavat evankeliumin arvot: yhteisö, jossa ei ole rodusta, seksuaalisuudesta, sosiaalisesta asemasta tai uskonnosta kumpuavaa stigmaa.”
Joidenkin kirkkojen palautteessa toivottiin nimenomaan Suomen kirkon ottavan tulevaisuudessa perinteistä lähetysjärjestökontaktia näkyvämpää roolia yhteistyössä.
Angolan evankelisluterilainen kirkko:
”Olisi hyvin tärkeää, että kumppanuussuhde muodostettaisiin myös Angolan ja Suomen luterilaisten kirkkojen välillä – ei siis pelkästään Suomen Lähetysseuran välittämänä.”
Inkerin kirkko valittelee Suomen kirkon jakautuneisuutta suhteessa Inkerin tukemiseen:
”Valitettavasti nykyisin Suomen kirkon seurakunnat tuntuvat jakautuneen kahteen ryhmään: toiset auttavat meitä, toiset (esimerkiksi Helsinki) eivät. Omasta puolestamme olemme valmiit yhteistyöhön niin kirkon, kuin sen seurakuntien ja järjestöjen sekä herätysliikkeiden kanssa.”
Vaihto-ohjelmia toivotaan
Monen kirkon yhteistyötoiveissa korostuu eritasoisten vaihto-ohjelmien luominen yhtenä tulevaisuuden kumppanuuden välineenä.
Bolivian evankelisluterilainen kirkko:
”Maittemme välisiä suhteita voitaisiin vahvistaa yhteistyössä Bolivian evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen Lähetysseuran kautta lähetyksen ja koulutuksen alueella. Voitaisiin luoda järjestelmä nuorten ihmisten, naisten ja pappien vierailuja varten Boliviasta Suomeen ja toisin päin. Nämä kaksi kirkkoa voisivat jakaa kokemuksia ja oppia.”
Etiopian Evankelinen Mekane Yesus -kirkko ennustaa tulevaisuuden yhteistyöhön muutoksia. Taustana ovat kristikunnan painopisteen siirtyminen etelään sekä Etiopian kirkon voimakas kasvu ja aikuistuminen.
”On selvää, että muutokset maailmanlähetyksen kontekstissa vaikuttavat. Mekane Yesus -kirkon ja Suomen luterilaisen kirkon tulevaisuuden yhteistyössä on otettava nämä muutokset huomioon. Lähetystyöntekijöiden virtaa on tarkasteltava uudesta näkökulmasta. Sen on oltava kaksisuuntaista liikettä aikaisemman yksisuuntaisen asemesta. On aika Mekane Yesus -kirkon lähettää lähetystyöntekijöitä Suomeen. Tämä tarkoittaa vaihto-ohjelman luomista: kirkot voisivat vaihtaa keskenään lyhytaikaisessa lähetystyössä pappeja, maallikkoja ja lähetystyöntekijöitä.”
Viron evankelisluterilainen kirkko:
”Tulevaisuuden toiveissamme on ystävyysseurakuntatyön kehittäminen, yhteistyö lähetystehtävässämme (koulutus, lähetystyö Virossa, Viron ulkolähetyksen vahvistaminen suomalaisten lähetysjärjestöjen tuella), yhteistyö kansainvälisissä järjestöissä ja diakoniatyössä.”
Kiinan protestanttista kirkkoa edustava Kiinan kristillinen neuvosto edustaa monessa suhteessa itsenäistä ja jälkitunnustuksellista kirkkoa:
”Yhteistyövisiomme on edistää Kiinan kirkon ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon keskinäistä kommunikaatiota eri aloilla ja tasoilla keskinäisen kunnioituksen hengessä. Toisen syvällinen ymmärtäminen on tarpeellista ja meidän tulisi oppia toisen hyödyllisistä kokemuksista ja hyödyntää sellaisia itsekin.”
Kuva: Joanna Lindén-Montes/KMN