Tekoälyn kirjoittamat artikkelit ja kirjat hämmentävät kirjoittajia ja lukijoita. Kotimaassakin (11.8.) julkaistiin emerituspiispa Eero Huovisen pohdinta tekoälystä ja saarnaamisesta. Syrjäyttääkö kone ihmisen tälläkin saralla? Kysyttäessä tekoälypalvelu chat.openai:lta, kykeneekö se auttamaan saarnan kirjoittamisessa, vastaus on pitkä ja asiantunteva. Retoristen ja teologisten vinkkien lisäksi openai muistuttaa saarnaajaa, että tämän tulee myös rukoilla saarnan valmistumisen ja välittymisen puolesta.

”Muista, että tärkeintä on välittää rakkaudellinen ja rohkaiseva viesti kuulijoillesi. Jumalan siunausta saarnan valmistelulle ja sen esittämiselle.”

Tekoälyn toivottama siunaus herättää monenlaisia ajatuksia siunauksen luonteesta ja merkityksestä. Jos Iisak ei voinut antaa esikoissiunausta kuin yhden ainoan kerran, mutta tekoäly voi jaella siunauksia liukuhihnalta, onko kyseessä edes nimellisesti saman määreen alle mahtuva toimitus?

KYSYESSÄNI TEKOÄLYLTÄ saarnavinkkiä lähimmäisenrakkauteen liittyen, saan vastauksen alle viidessä sekunnissa. Tietokoneen ruudulle ilmaantuu liuskan verran tekstiä ja viittauksia evankeliumeihin. Openai:n saarnaehdotelma ei tyydy pelkästään listaamaan lähimmäisenrakkautta käsitteleviä jakeita, vaan se tarjoaa myös lukuisia selityksiä ja tulkintoja.

”Jeesus ei määritellyt lähimmäistä pelkästään naapurina tai perheenjäsenenä, vaan kaikkina ihmisinä.”

Lähimmäisenrakkauden tekoäly summaa elämäntavaksi, joka ”ilmentää Jumalan rakkautta maailmassa ja voi vaikuttaa positiivisesti niin yksittäisiin ihmisiin kuin koko yhteiskuntaankin”.

Kipein kysymys lieneekin: tekeekö tekoäly saarnankirjoittamisesta turhaa? Jos kone tuottaa syvemmän ja toimivamman tekstin nappia painamalla, mikä arvo jää yksittäiselle pohtijalle?

KIRKON TUTKIMUKSEN ja koulutuksen kouluttaja Mika Aspinen kertoo, että syksyn saarnakoulutuksessa tekoälyn mahdollisuudet ja riskit on otettu huomioon. Eräs saarnakoulutuksen tehtävä liittyy aiheeseen.

– Jokainen pääsee tuottamaan parin kappaleen verran saarnaa tekoälyn avulla.

Aspisen omat kokemukset eivät herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen.

– Omien kokeilujeni perusteella tekoäly tuottaa sisäsiistejä ja pyöreähköjä esitelmiä. Toki se voi auttaa eroon tyhjän paperin kammosta.

Vaikka ohjelmat tuottavatkin tekstiä pyytäjän toiveen mukaan, eivät ne silti varsinaisesti luo mitään. Aspinen muistuttaa tekoälyn keräävän tietonsa verkosta löytyvästä aineistosta.

– Jos se sitten kirjoittaa latteuksia, niin meiltähän se on senkin oppinut.

Tekoälystä perinteisen saarnankirjoittamisen syrjäyttäjänä Aspinen ei ole huolissaan.

– Saarnasta tekee merkityksellisen juuri sen inhimillisyys. Mielenkiintoisin puoli tulee esille rosoissa, virheissä, outouksissa ja odottamattomuudessa. Ihmisen assosiaatiot ovat usein hyvällä tapaa älyttömiä. Jokainen saarnaaja liittää Raamatun tekstiin jotain omasta historiastaan. Ja ennen kaikkea saarna on elävä vuorovaikutustilanne, josta käsikirjoitus muodostaa vain yhden osan.

ARISTOTELEEN MUKAAN retoriikassa on syytä huomioida logos, pathos ja ethos eli vapaasti käännettynä järki, tunne ja puhujan ”yleisolemus”. Tämän retorisen mallin perusteella tekoäly ei menesty. Aspinen muistuttaa, että tekoäly ei tunne mitään.

– Se vastaa kysyttäessä: ”minulla ei ole tunteita”. Lisäksi sen ethos on arvattavuuden ethos.

Vaikka tekoäly kykenee matkimaan tunteita, ei se koskaan voisi kokonaisuudessaan tavoittaa puheenpitäjän omaa ethosta. Sitä Aspinenkin korostaa.

– Ethoksen tunnistaa aina. Jos ihminen yrittää esimerkiksi esiintyä viisaampana kuin on tai teologiharjoittelija käyttäytyy ensimmäisenä seurakuntakesänään kuin vanha rovasti, ei ethos täsmää.

Tekoäly voi siis Aspisen mukaan toimia saarnankirjoittajan apulaisena, mutta siinä kaikki. Ainakin toistaiseksi.

– Työtoverini Jyri Komulainen kertoi paavi Franciscuksen sanoneen, että tekoälysaarnoissa on erityisesti se ongelma, että ne eivät ole kulkeneet ihmisen sielun läpi. Sielua tarvitaan.

TEKOÄLYSTÄ KIRJOITTANUT tietokirjailija Jukka Kolari vakuuttaa, että kirjailijoiden ja toimittajien ei tarvitse olla huolissaan.

– Eivät ammattikirjoittajat katoa tästä maailmasta, vaikka osa töistä siirtyisi tekoälyn hoidettavaksi. Sen verran koherentteja kokonaisuuksia tekoäly osaa ihmisen ohjaamana kuitenkin tuottaa, että maailmalla myydään jo tekoälyn kirjoittamia kirjoja – esimerkiksi matkaoppaita.

Kolarin mukaan ammattikirjoittajien ei tarvitse tekoälyä pelätä.

– Päinvastoin. Sitä voi käyttää vaikka kopitteluparina ja keskustelukumppanina luomisprosessissa.

Kolari toteaa, että monet kirjoitukset voivat olla jopa parempia, kun kirjoittaa käyttää tekoälyä apulaisenaan.

– Tätä mahdollisuutta voi hyödyntää saarnantekijäkin.

Kolari kertoo, että tekoälyn kanssa käydyt keskustelut voivat parhaimmillaan toteutua antiikin filosofiasta tuttujen dialogien hengessä.

– Osa tekoälyistä toimii parhaiten juuri tällä tavoin eli ihmisen keskustelukumppanina. Itse olen saanut tekoälyltä ideoita ja vastauksia, joita en ollenkaan osannut odottaa.

KÄYTÄNNÖLLISEN TEOLOGIAN yliopistonlehtori Sini Hulmi kertoo kuulleensa kollegoiltaan, että tekoälyyn ei aina voi luottaa tiedollisesti. Virheellisyyksien määrä tieteellisissä teksteissä on huomattava. Sitä, voiko tekoäly auttaa pappia tämän kirjoitustöissä, ei Hulmi vielä tiedä. Onnistuneimpina saarnoina Hulmi pitää kuitenkin niitä, joissa on mukana tunteita ja vuorovaikutusta.

– Jos taustalta ei lisäksi löydy uskoa ja omaa pohdintaa, ei saarna tietyssä mielessä ole aito.

Hulmi kertoo saarnan merkityksen vaihdelleen halki kristikunnan historian. Puhdasoppisuuden aikana keskiössä oli oikean opin painotus, pietismin aikana henkilökohtainen kääntymys ja valistuksen aikana ymmärtämisen saavuttaminen. Varhaisesta kirkosta lähtien saarnan ideana on ollut tuoda Raamatun kirjoitusten sisältö tähän päivään.

– 1800-luvulla esteettisyyden ja kokemuksellisuuden merkitys nousi romantiikan aikakauden myötä esiin. Se vaikutti vähitellen myös saarnoihin. Erityisesti 1900-luvun loppupuolelta lähtien saarnaa ei ole aina nähty vain totuuden selittämisenä, vaan kokemuksen jakamisena. Saarna on nähty myös laajemmassa mittakaavassa. Ihmiset odottavat saarnoilta vuorovaikutuksellisuutta. Siihen ei tekoäly pysty.

HULMI KERTOO ideaalitilanteen olevan se, että pappi tietää seurakunnan tilanteen ja ihmisten kuulumiset. Seurakunta myös huomaa äkkiä, onko pappi sisäistänyt saarnansa.

– Hienot sanat ja retoriset temput valuvat tyhjiksi, jos ne eivät nouse itsestä. Saarna ei ole pelkkää tekstiä, jonka voi koneelta tilata. Parhaimmillaan saarna jatkuu vuorovaikutuksena jumalanpalveluksen jälkeen ja kulkee eteenpäin koteihin.

Ajatusta tekoälystä kopitteluparina Hulmi ei tuomitse, mutta palaa silti Augustinuksen määritelmän äärelle.

– Augustinuksen mukaan hyvään saarnaan vaaditaan kolmea: yksinkertaisuutta, suloisuutta ja yhteenkuuluvuutta liturgian ja kuulijoiden kanssa. Miten viimeisin kohta voisi mitenkään täyttyä koneen avulla?

Lue myös:

Essee: Voiko tekoälyn tuottama saarna tai rukous olla aito?

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!