Ensi syyskuussa kaikki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit kutsutaan kukin oman hiippakuntansa synodaalikokoukseen.
Kokoukset on vuosisatainen perinne, ja niiden järjestämisestä määrätään kirkkojärjestyksessä. Sen mukaan piispojen tulee kutsua oman hiippakuntansa papit synodaalikokoukseen vähintään kerran kuudessa vuodessa.
Synodaalikokousten hintalappu herättää kuitenkin kritiikkiä joissakin kirkolliskokousedustajissa. Kirkkohallituksen arvion mukaan kokousten järjestäminen maksaa yhteensä noin 800 000 euroa.
Kirkolliskokousedustaja Sami Ojalan mielestä synodaalikokousten budjetti on liian suuri. Ojala on myös kirkkohallituksen täysistunnon jäsen.
Kirkkohallitus käsittelee budjettia täysistunnossaan 14. syyskuuta osana Kirkon keskusrahaston talousarviota ensi vuodelle. Lopullisesti budjetti hyväksytään kirkolliskokouksen syysistunnossa marraskuussa.
Ojala ehdotti Twitterissä, että summa käytettäisiin kokousten sijaan kehitysyhteistyön tukemiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Hän kertoo Kotimaa24:lle kannattavansa synodaalikokousten lakkauttamista kokonaan. Koska ensi vuonna kokoukset tullaan joka tapauksessa järjestämään, ne pitäisi järjestää vaatimattomammin.
– Meillä on aika, jolloin rahat ovat tiukilla, meillä suomalaisilla menee huonosti, Suomella maana menee huonosti ja maailmalla ihmisillä menee huonosti. Mielestäni papit voisivat näyttää esimerkkiä siinä, että tämmöinen synodaalikokous järjestettäisiin minimaalisin kustannuksin, Ojala perustelee.
Kirkkojärjestyksen mukaan kokousten tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa ja muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita.
Ojala kertoo pitävänsä sinänsä tärkeänä, että papistolla on paikka, jossa he voivat käydä esimerkiksi teologista keskustelua. Synodaalikokouksia hän pitää kuitenkin tässä muodossaan vanhentuneena tapana järjestää asia. Modernit liikennevälineet ja tietoliikenne mahdollistavat piispan ja papiston yhteydenpidon ilman raskaita kokouksia.
– Nykyään piispoilla on halutessaan mahdollisuus soittaa, heittää Instagrammissa joku kiva kuva, viestitellä Facebookissa, lähettää sähköpostia tai käydä tapaamassa pappeja. Ymmärrän, että synodaalikokoukset ovat joskus olleet merkittäviä. Nyt ne ovat mielestäni kulttuurihistoriallinen jäänne.
Mikä maksaa?
Kotimaa24 selvitti synodaalikokousten budjetit hiippakunnittain. Budjettiarvioiden mukaan eniten rahaa kuluu matkoihin, majoitukseen ja tarjoiluihin. Lisäksi summalla katetaan tilavuokrat, luennoitsijapalkkiot ja muu ohjelma.
Kirkon virassa oleville papeille kokoukseen osallistuminen on virkatehtävä, ja heille kokouksesta maksetaan päivärahaa. Useimmat hiippakunnat kutsuvat virassa olevien pappien lisäksi myös eläkeläiset sekä ne papit, jotka työskentelevät esimerkiksi kouluissa tai yrittäjinä. Muualla työskenteleville papeille saatetaan maksaa ansionmenetyskorvauksia.
Hiippakuntien omien budjettien lisäksi 800 000 euron yhteissumma kattaa kokousta varten tehtävän synodaalikirjan, joka lahjoitetaan kaikille kirkon papeille. Kirja tulee olemaan reformaatiota käsittelevä artikkelikokoelma.
Kalleimmaksi kokouksen järjestäminen tulee budjettiarvioiden mukaan Tampereen hiippakunnassa, jossa kokoukseen kutsutaan virassa olevien pappien lisäksi ensimmäistä kertaa myös diakonian viranhaltijat. Kokouksen järjestämiseen on anottu 118 900 euroa. Lähes yhtä paljon, 117 500 euroa, arvioidaan menoiksi Espoon hiippakunnassa.
Kuopiossa budjetti on 102 900 euroa, Oulussa 95 600 euroa, Lapualla 85 000 euroa, Turussa 79 000 euroa, Mikkelissä 70 000 euroa, Porvoossa 60 000 euroa ja Helsingissä 26 550 euroa.
Helsingin selvästi muita pienempi budjetti ei ole täysin vertailukelpoinen, sillä osa kustannuksista tulee seurakuntien maksettavaksi. Tuomiokapituli ei maksa esimerkiksi osallistujien päivärahoja tai iltajuhlan kustannuksia vaan pyytää seurakuntia sisällyttämään ne koulutussuunnitelmaansa. Lisäksi maantieteellisesti pienen hiippakunnan matka- ja majoituskustannukset ovat marginaalisia.
”Osanottajat eivät maksa latin latia”
Myös kirkolliskokousedustaja Pekka Niiranen on kritisoinut kokouksen budjettia julkisesti. Niiranen kertoo Kotimaa24:lle, että hänen mielestään kokoukset ovat ”tuulahdus menneestä maailmasta”.
– En voi uskoa sitä, että synodaalikokouksia tarvittaisiin sen takia, että piispa pääsee tapaamaan henkilökohtaisesti omaa papistoaan. Kyllä se täytyy pystyä nykyaikana järjestämään jollain toisella tavalla kuin siten, että satamäärin ihmisiä on kahden päivän ajan koolla.
Toisaalta Niiranen kertoo ymmärtävänsä yhteisten kokoontumisten merkityksen. Hän ihmettelee ensisijaisesti kokousten budjetointia.
– Ymmärrän, että ihmiset eivät elä pelkästään hengestä. Kyllä niitä pitää syöttää ja juottaakin, mutta normaalisti tällaisissa tilaisuuksissa osanottajat maksavat itse illalliskorttinsa. Nyt osanottajille maksetaan ymmärtääkseni sekä päivärahaa että tarjotaan tällainen illallinen.
Illalliseen on varattu eri hiippakunnissa yhtä pappia kohden noin 40–50 euroa. Pekka Niirasen mielestä papiston tulisi osallistua kustannuksiin.
– Siihen tulee varmaan musiikkia ja ruokaa ja mitäpä tuleekin, mutta ilman, että osanottajat maksavat siitä latin latia. Tämmöistä ei nykyään kovin monessa firmassa ole, Niiranen hämmästelee.
”Siitä tulee kuluja, kun pappeja liikutetaan”
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen osallistuu synodaalikokousten yhteisiin järjestelyihin. Hän ei halua ottaa kantaa siihen, onko kokousten järjestäminen tuhlausta.
– On itsestään selvää, että siitä tulee kuluja, kun pappeja liikutetaan. Jos pidetään kaksipäiväinen kokous, niin siitä tulee iso summa.
Komulainen huomauttaa, että vaikka kokousten kokonaisbudjetti on suuri, se jakautuu suurelle joukolle pappeja.
Kokouksiin saa tuomiokapitulien arvion mukaan kutsun yhteensä noin 4 800 pappia, lehtoria sekä Tampereen hiippakunnan diakonia. Yhteensä kokouksiin arvioidaan osallistuvan karkeasti arvioiden 3 000–3 500 henkeä. Yhtä osallistujaa kohden kustannuksia jää siten noin 230–270 euroa.
Jyri Komulainen muistuttaa, että ainakin toistaiseksi kokousten järjestämiseen on lakisääteinen pakko.
– Ainahan tätä kirkkojärjestyksen kohtaa voidaan arvioida uudestaan.