Suomalaiset eivät miellä iltarukousta tai pyhäkoulua uskonnolliseksi kasvatukseksi

Kahdelle kolmesta suomalaisista on opetettu lapsena iltarukous ja he ovat käyneet pyhäkoulussa tai seurakunnan kerhossa. Tämä selviää laajasta Gallup Ecclesiastica 2015 -tutkimuksesta.

Kuitenkin vain kaksi viidesosaa suomalaisista koki saaneensa uskonnollisen kasvatuksen. Dosentti, TT Maarit Hytösen mukaan iltarukousta, päiväkerhoa ja pyhäkoulua ei siis syystä tai toisesta pidetä kovin uskonnollisena toimintana tai niiden katsotaan kuuluvan suomalaiseen elämäntapaan.

Hytönen analysoi kirkon uusimmassa nelivuotiskertomuksessa Osallistuva luterilaisuus kristillisen perinteen välittymiseen liittyviä muutoksia. Hänen mukaansa luterilaisuuden siirtyminen tuleville sukupolville on uhattuna. Kun nyt 76 prosenttia luterilaiseen kirkkoon kuuluvista on oppinut lapsuudessaan iltarukouksen, vain 58 prosenttia heistä on opettanut tai aikoo opettaa sen omille lapsilleen.

Ruokarukous ja säännöllinen jumalanpalveluksissa käyminen ovat jo nyt vain harvojen lapsuuteen kuuluneita asioita.

Uskonnollisen kasvatuksen saaminen on epätodennäköisintä, jos henkilö on nuori kaupunkilainen ja asuu Turussa tai Uudellamaalla. Uskonnollista kotikasvatusta ovat tähän mennessä saaneet varmimmin Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutukunnissa kasvaneet maanviljelijät ja eläkeläiset.

Vuoden 2006 nuorisobarometri osoitti, että lapsuudenkodin uskonnollisuudella on suora yhteys vastaajan henkilökohtaiseen uskonnollisuuteen. Erittäin uskonnollisten kotien lapsista 88 piti itseään uskonnollisena mutta ei lainkaan uskonnollisten kotien lapsista vain 16 prosenttia.

Tutkimuksen mukaan korkeasti koulutettujen äitien lapset kokevat lapsuudenkotinsa uskonnollisimpana. Mitä korkeammin koulutettuja vanhemmat ovat, sitä enemmän lapsuuskodissa on puhuttu uskonnosta.

Tytöille Jumala on elämän kaikupohja ja pojille ehdoton auktoriteetti

Maarit Hytönen summaa Kirkon nelivuotiskertomuksessa tutkimuksia, jotka käsittelevät tyttöjen ja poikien uskonnollisen kehityksen erkaantumista 10–11-vuotiaina. Tämän iän jälkeen tytöt ovat poikia uskonnollisempia ja heidän uskonnollisuutensa kehittyy persoonalliseksi ja tunnekokemuksiin perustuvaksi.

Tytöille ja naisille Jumala on Hytösen mukaan elämän tunneperäinen kaikupohja ja sielun syvyyksissä läsnä oleva todellisuus. Rakkaus on uskonnollisuudessa tärkeää. Pojille ja miehille Jumala on useammin objektiivinen luoja ja hallitsija, joka vaatii ihmiseltä tottelevaisuutta ja hyviä tekoja. Poikien Jumala on ehdoton auktoriteetti ja kaikkinäkevä silmä.

Lähde: Osallistuva luterilaisuus, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2012–2015: tutkimus kirkosta ja suomalaisista

Kuva: Matti Karppinen. Kirkkonummen seurakunnan lapsikerhon alkuhartaus vuonna 2014.

Lue myös:

Suomalaiset suhtautuvat kielteisesti neljään uskonnolliseen ryhmään