MITÄ TARKOITTAA, että Jeesus ei ole tästä maailmasta, emmekä mekään ole?
Yhteys Jumalaan on heräämistä. Usein ensin siihen, että jotain puuttuu. On ikävä johonkin, itse asiassa Jumalaan. Tässä mitattavassa maailmassa ei ole kaikki, eikä kolmiulotteinen arkitodellisuus viihdykkeineen tyydytä. Tuo ikävä johonkin on ehkä sitä, mitä on sanottu Jumalan kansan koti-ikäväksi.
Tutustuin koti-ikävään nuoruuden pitkissä työharjoittelussa. Jatkuvasti piti jaksaa tsempata, olla iloinen, myönteinen ja mahdollisimman aikuinen, vaikka oikeastaan olisin halunnut saada olla välillä heikkokin, myös lapsekas, ja turvallisesti kotona.
MONET VANHEMMAN POLVEN ihmiset lähtivät kotoaan varhain. Ehkä asuttiin sukulaisten luona koulun takia. Ehkä lähdettiin maailmalle tienaamaan jo teini-ikäisenä, kun koti ei pystynyt ruokkimaan kaikkia. Ja vielä pakotetumpaakin kotoa lähtemistä on ollut. On paettu sodan jaloista Karjalasta, Lapista ja pommitetuista kaupungeista, ja monet ovat etsineet pitkäänkin sodan jälkeen pysyvää kotia.
Monesta maasta lähdetään yhä pakon edessä, kuten sodan, väkivallan tai nälän takia. Sen jälkeen lähtijä on usein pysyvässä koti-ikävässä. On pakko lunastaa lupa olla edes jossakin, osoittaa kykenevänsä sopeutumaan ja hyödyttämään uutta kotimaata, vaikka traumat vaivaavat eikä kaipaus rakkaiden luo ja tuttuun kulttuuriin lakkaa. Baabelin virtain varsilla istutaan ja itketään yhä.
EHKÄ NE, jotka ovat tunteneet todellista koti-ikävää, ymmärtävät helpommin Uuden testamentin puhetta koti-ikävästä Jumalan luo. Ymmärtävät kaipausta toiseen todellisuuteen tai Jumalan ulottuvuuteen.
Mikä tässä todellisuudessa sitten on vikana? Ei mikään sinänsä. Se on Jumalan luoma, ja siinä on vaikka mitä hyvää ja kaunista. Meille annetaan siinä ihmisiä rakastettaviksi ja elämäntehtäviä tehtäväksi. Erityisesti meille annetaan se tehtävä, että etsisimme Jumalaa, jos vaikka hapuilemalla voisimme hänet löytää, kuten Apostolien teoissa sanotaan. Sillä lopullinen koti ja päämäärä ovat Jumalassa.
Aavistuksia ja välähdyksiä määränpäästä voi onneksi saada jo tämän elämän aikana. Jumalayhteyden löytämisestä alkaa kotiintulo. Tämä kolmiulotteinen maailma ei riitä, mutta vähitellen tajuamme, että onneksi maailma onkin neliulotteinen – että siinä on mukana koko ajan Jumalan ja ikuisuuden ulottuvuus. Kun siihen havahtuu ja vielä oppii pysymään tuolle ulottuvuudelle auki, maailma ympärillä muuttuu. Sen jälkeen mekään emme ole vain tästä maailmasta.
Anni Pesonen
<