Elämän rakastaminen, elämän kadottaminen ja niiden väliin ”on yhtä kuin” -merkki? Mieletöntä ja hyvin modernia. Nyt eletään luopumisen aikaa.

Meidän kolmikymppisemme ovat kyllästyneet juoksemaan ja kuulemaan maalisuoralla, että ”juoskaa lujempaa, uusi kierros lujempaa”. He eivät halua juosta.

He, ensimmäistä kertaa köyhempinä kuin edeltävä ikäpolvensa, ovat ehkä rikkaimpia miesmuistiin. Heidän onnensa oli saada burn out jo niin varhain, että jatkuva hengästynyt kiipiminen ei kiinnosta pätkääkään. He haluavat vaeltaa, neuloa, kokata ja varsinkin kokea. Töitäkin tehdään, mutta ennen kaikkea he haluavat takaisin ihmisarvonsa, jota ei mitata suorituslisäkeskusteluissa tai arvioida kehityskeskusteluissa. Parempi elävänä koirana kuin kuolleena leijonana.

Jeesus on tullut siihen maallisen elämänsä kohtaan, jossa suuri elämänmuutos todetaan. Hienoa, että Jeesus sanoo suoraan tuntemuksensa: ”Nyt olen järkyttynyt.”

Jos Jumalan Poika, joka on Jumala itsekin, on järkyttynyt ja epäröivä, miksi me emme saisi olla sitä elämämme ja koko maailman hurjissa taitekohdissa? Järkyttyneitä ja epäröiviä. Saa huudahtaa niin kuin Jeesus vääjäämättömän edessä: ”Ei!” Sitten voi jatkaa eteenpäin uuteen suuntaan ja sanoa lopulta jopa näin: ”Juuri tähän on elämäni tähdännyt.”

Jollekin se saattaa merkitä elokapinan aktiivijäsenyyttä, kun luonnon tuhoutumista ei enää kestä. Toiselle oman elämän suurta muutosta. Ehkä jopa hengellistä uudistumista.

Kirkkaampaa on tulossa

Kun muutos on todettu, ”Ei!” huudettu, liikkeelle lähdetty, alkaa elämä kirkastua. Raha, jatkuva suorittaminen, vallanhalu, kuluttamiseen ja toisten sortamiseen perustuva elämänmeno saakoon väistyä. Kirkkaampaa on tulossa! Isän maailma, jota ei tarvitse juosta kiinni. Syli, jonne saa pudota. Ja vihdoin jotain, jonka varassa voi omat kompurointinsakin kestää ja voi saada anteeksi. Jaksaa antaa anteeksi toisillekin.

Elämänsä alttiiksi paneminen on sitä, että suostuu muutokseen, luopuu jatkuvasta itsensä ja toisten kontrolloinnista ja hallitsemista. Jeesuksen edessä häämöttää risti. Se järkyttää ja saa tehdä niin.

Kirjoittaja on Haagan seurakunnan pappi, toimittaja ja ämmi.

Laskiaissunnuntai: Johanneksen evankeliumi 12:25–33

Jeesus sanoi: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”

Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.