Jeesuksen jäähyväisrukous on täynnä mystisiä ulottuvuuksia. Toisaalta sitä lukiessa jää miettimään, oliko Jeesus suorastaan yltiöpäisen luottavainen seuraajiensa suhteen.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus lausuu jäähyväisrukouksen syötyään pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa ja pidettyään heille pitkän ja hämmentävän loppupuheen. Hämmentävän siksi, että hän vihjailee tulevasta poissaolostaan ja paluustaan ja kertoo jälleen kerran vertauksia opetuslapsijoukolleen, jolla kaiken aikaa on ollut vaikeuksia ymmärtää niitä.

Loppupuheensa Jeesus omistaa sisäpiirille, opetuslapsilleen. Ja samalla myös hänen jälkeensä syntyneelle kristikunnalle. Sen ytimenä on kehotus keskinäiseen rakkauteen. Siitä muu maailma tunnistaa Jeesuksen seuraajat. Tässä kohdin kristitty ei voi olla tuntematta huonoa omaatuntoa. Miten olikaan sen rakkauden laita?

JÄÄHYVÄISRUKOUKSESSAAN JEESUS ikään kuin sanoittaa paluuta Kolmiyhteisen Jumalan olemukseen. Tämä mystinen rukous tuntuu viittaavan Johanneksen evankeliumin alkuun: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Jeesus on ihmiseksi tullut Kolmiyhteinen Jumala, jotenkin salatusti erillään maan päällä ja kuitenkin yhtä. ”He olivat sinun, mutta sinä annoit heidät minulle”, hän puhuu opetuslapsistaan. Ja sitten toisaalta: ”Kaikki, mikä on minun, on sinun. Ja kaikki, mikä on sinun, on minun.”

Evankeliumin kirjoittajaa kolmiyhteyden mystisyys on selvästi kiinnostanut. Nykyään se usein hämärtyy kristittyjen mielissä. Puheissa Isä, Poika ja Pyhä Henki helposti eriytyvät omiksi toimijoikseen. Olisi hyvä muistaa, että siellä missä Jeesus liikkuu tai Pyhän Hengen voima puhaltaa koko Kolminaisuus on samalla läsnä. Ehkä mystisimpänä se tuntuu ristillä, missä Kolmiyhteinen Jumala hylkää itsensä, kuolee ja samalla kuitenkin on läsnä ja elää.

MYSTIIKAN LISÄKSI jäähyväisrukouksessa tuntuu Jeesuksen yltiöpäinen positiivisuus. Hän näkee opetuslapsissaan ja sittemmin kristityissä oman kirkkautensa. Kovin kirkkaita ja valoisiahan me kristityt harvemmin olemme.

Raamatussa jumalallinen kirkkaus ei kuitenkaan tarkoita iloisuutta vaan Jumalan läsnäoloa, häikäisevää täyteyttä, jota on vaikea sanoin kuvata. Rukouksessaan Jeesus toteaa, että opetuslapset ovat ymmärtäneet, mitä hän on heille sanonut ja käsittävät, mistä hän on tullut ja että hän on Jumalan Poika. Heissä on siis kirkkaus, sillä Jumalan valtakunta on asettunut heihin läsnäolevaksi.

Yhä edelleen meissä kristityissä on samaa häikäisevää täyteyttä. Yltiöpäisen luottavaisesti Jeesus tuntuu uskoneen, että kaikesta rikkinäisyydestämme huolimatta tai juuri siksi kirkkaus pääsee meistä esiin ja siitä meidät tunnistetaan hänen omikseen. Me rakastamme toisiamme niin hyvin kuin osaamme. Osaisimmeko paremmin?

4. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ: Johanneksen evankeliumi 17:6–10

Minä ilmoitin nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta minun omikseni. He olivat sinun, mutta sinä annoit heidät minulle. He ovat noudattaneet sinun sanaasi.

Sinun luotasi on peräisin kaikki se, minkä olet minulle antanut. Tämä on nyt selvinnyt heille.

Olen näet kertonut heille kaiken, minkä annoit kerrottavakseni. He ottivat minun puheeni omakseen ja saivat tietää, että olen tosiaan tullut sinun luotasi. He uskoivat, että sinä lähetit minut.

Minä rukoilen heidän puolestaan, en maailman puolesta. Rukoilen niiden puolesta, jotka annoit minulle, sillä he kuuluvat sinulle.

Kaikki, mikä on minun, on sinun. Ja kaikki, mikä on sinun, on minun. Minun kirkkauteni ilmenee heissä.

MUUT PYHÄN TEKSTIT

4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate) on aiheeltaan ”Taivaan kansalaisena maailmassa”.

Tekstit: Ps. 98:1, Ps. 98:2–9, Joh. 13:34, Jes. 32:15–20, Room. 8:9–11, Joh. 17:6–10

Liturginen väri on valkoinen.

Alttarilla on neljä kynttilää.

Kolehti kerätään taloudellisessa ahdingossa olevien ihmisten ja perheiden auttamiseen

Suomessa kirkon diakoniarahaston kautta.