UUTISESSEE – Vuonna 2002 heti vuodenvaihteen jälkeen yhdysvaltalainen Boston Globe -lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin John Geoghan -nimisestä katolisesta papista. Hänen väitettiin käyttäneen seksuaalisesti hyväksi 130 lasta uransa aikana.
Lehtijutussa kerrottiin myös, että Bostonin arkkipiispa Bernard Law oli tiennyt alaisensa toiminnasta, mutta tapausta oli yritetty hoitaa kirkon sisäisin keinoin, muun muassa siirtämällä pappia seurakunnasta toiseen. Viranomaisille ei papin toimista ilmoitettu.
Lehtijuttu ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka käsitteli katolisen kirkon pedofiiliskandaaleja, mutta se nosti laajaan julkisuuteen kirkon sisäisen kyvyttömyyden tai haluttomuuden lopettaa lasten seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyvien pappien toiminta.
Boston Globen alullepanema paljastusten sarja johti kardinaali Law´n eroon ja Yhdysvaltojen katolisten piispojen hätäistuntoon. Bostonin alueella kirkko oli julkisuudesta piilossa sopinut ainakin 70 papin rikollisia tekoja.
Vuoden 2002 ja sitä seuraavista tapahtumista on aikanaan kirjoitettu myös Suomen mediassa. Helsingin teologisessa tiedekunnassa yhteenvedon tapahtumista teki 2007 Mari Rauhala pro gardu -tutkielmassaan Annus horribilis – Katolisen kirkon pedofiliaskandaali ja julkinen sana Yhdysvalloissa vuonna 2002.
Rauhala tutki Boston Globessa, Washinton Postissa ja Los Angeles Timesissa vuonna 2002 olleita pedofiliaskandaaliin liittyviä artikkeleita. Niitä oli kaikkiaan 1 800.
*
Vuoden 2002 tapahtumat Bostonissa ovat jälleen maailman valokeilassa. Tai oikeammin vuoden 2001 tapahtumat, sillä Boston Globen ensimmäisen paljastusartikkelin synnystä kertova Tom McCarthyn ohjaama elokuva Spotlight on teattereissa Suomessakin.
Palkittu ja kiitetty elokuva on ehdolla muun muassa parhaan elokuvan Oscarin saajaksi. Eikä syyttä, sillä se on tehokas, selkeä ja mukaansatempaava.
Spotlight on Boston Globen tutkivan journalismin yksikön nimi, Valokeila. Neljän hengen toimitus saa uuden päätoimittajan linjauksesta tehtäväkseen penkoa pedofilia-asiaa katolisessa kirkossa.
Vähitellen toimittajille alkaa hahmottua isompi kuvio kuin vain yhden pahan papin rikolliset teot. Tapauksia alkaa tulla esiin useita. Ja mikä pysähdyttävintä, niistä on mediassa, myös Boston Globessa, kerrottu aikanaan, mutta kukaan ei ole ottanut tehtäväkseen paneutua asiaan toden teolla.
Tarvittiin tutkivaa journalismia. Perusteellista ja kriittistä paneutumista aiheeseen sekä resursseja työn tekemisen ja aikaa ilman niskaan huohottavia deadlineja.
*
Spotlight on ihannoiva elokuva journalistien työstä totuuden löytymiseksi, vähän samaan tapaan kuin Watergate-skandaalista kertova Alan J. Pakulan
Presidentin miehet (1976). Kyse on lähteistä, vinkeistä, arkistotyöstä, haastatteluista, luottamuksesta ja julkaisupäätöksen pohtimisesta.
Spotlight ei ole varsinaisesti elokuva pedofiliasta. Katolisen kirkon edustajia elokuvassa näytetään vain muutama. Keskeisemmässä roolissa ovat lakimiehet, jotka ovat hoitaneet pedofiliajuttuja. Elokuva ei hyökkää niinkään kirkkoa vastaan, vaan sen toimintatapoja.
Kirkko oli tietoinen pedofiliaongelmasta ja yritti puuttua siihen muun muassa tarjoamalla papeille kuntoutusta. Ongelmaksi muodostui, että se ei tehonnut eikä asiasta hiiskuttu julkisuuteen.
Elokuvan toimittajat ovat enemmän tai vähemmän katolilaistaustaisia, mutta työtehtävä saa heidät arvioimaan monia asioista uudelleen. Yhdessä kohtauksessa toimittaja katselee ovelta sisälle joulukirkkoon, jossa lapsikuoro laulaa kauniisti. Hän tietää, että artikkeli julkaistaan pian ja idyllinen näky tahrautuu.
Spotlight-työryhmän toimittajat haastattelevat pappien uhreja, nyt jo aikuisia ihmisiä. Heidän kauttaan pappien tekojen ahdistavat varjot piirtyvät esiin vuosikymmenien takaa.
Katolisen kirkon pedofiliaongelma koski koko kirkkoa, ei vain Yhdysvaltoja. Jokin kirkon rakenteessa ja selibaattiajattelussa mahdollisti vuosikymmeniä salassa jatkuneen iljettävän toiminnan.
*
Tekevätkö Spotlight-ryhmän toimittajat uskontojournalismia? Kyllä, sillä uskontojournalismi ei oikeastaan tarkoita muuta kuin luotettavaa journalistista työtä, jonka aiheena on uskonto tai sen piirissä olevat tapahtumat.
Pedofiliatapauksista uutisoiminen on toki myös rikosjournalismia. Rikosten tapahtuminen uskonnollisen yhteisön sisällä tuo uuden näkökulman, jota voi kutsua uskontojournalismiksi.
Uskonto voi rikoksen tapahtuessa olla selittävä, ei kuitenkaan lieventävä seikka.
Teksti julkaistu 11.2. Kotimaassa
Kuvat: Kerry Hayes