Arkipiispa Tapio Luoman mukaan uskonnollisissa yhteisöissä on jatkuva kiusaus ajatella, että usko ja ymmärrys todellisuudesta sekä näkemykset ihmisistä ja Jumalasta saavat selkeimmän ja parhaan ilmaisunsa juuri meidän kansakunnassamme, kulttuurissamme ja etnisessä perinnössämme.
– Tämä voi johtaa tuhoisten nationalististen poliittisten tavoitteiden kritiikittömään tukemiseen, hän sanoi puheenvuorossaan Sant’Egidion-yhteisön rauhankokouksessa maanantaina.
Vuosittain järjestettävä rauhankonferenssi kokoontui tänä vuonna Roomassa 23.–25.10. Uskontojen ja kulttuurien välistä dialogia käytiin teemalla ”Rauhanhuuto” (The Cry for Peace).
Konferenssiin kutsuttiin eri uskontokunnista noin 250 ihmistä ja kaikkiaan tapahtumiin on osallistunut noin 6000 henkeä.
Luoma piti puheenvuoronsa kanavassa, jossa keskusteltiin uskontojen välisen dialogin merkityksestä rauhan vahvistamisessa. Hän sanoi, että erilaisten uskonnollisten perinteiden läsnäolo Roomassa on tärkeää. Lisäksi dialogiin tarvitaan myös naisten ja nuorten ääniä.
Luoman mukaan uskonnon ja politiikan välisessä suhteessa piilee myös mahdollisuus uskonnollisesti perustellulle väkivallalle.
– Diktaattorit ovat aina ajatelleet, että ihmiset hyväksyvät väkivallan helpommin, jos se on perusteltu uskonnollisin termein. Julistetaan, että väkivallan käyttö toisia ihmisiä kohtaan on Jumalan tahto. Meidän tulee olla hyvin valppaita ja hereillä havaitaksemme tällaisen politiikan, hän sanoi puheessaan.
Luoman mukaan on oltava ylipäätään hyvin varovainen siinä, että jollekin kansalle tai sen johtajalle annetaan messiaaninen rooli ihmiskunnan historiassa.
Uskontojen tärkeä tehtävä on ylläpitää toivoa
Tapio Luoma kertoo, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on lyönyt leimansa koko konferenssiin.
– Siihen viitataan eri yhteyksissä, vaikka samalla muistetaan myös muut aseelliset konfliktit maailmassa. Yhden kanavan erityisteemana on ollut sodan haaste Euroopan tulevaisuudelle, Luoma kertoo Roomasta Kotimaalle.
Kokouksen ilmapiiriä Luoma luonnehtii vakavaksi mutta toisaalta päättäväiseksi.
– Luottamus uskontojen mahdollisuuteen vaikuttaa rauhan vahvistumiseen on suuri. Uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä rauhantyössä on myös korostettu paljon.
Luoma osallistui myös kanavaan, jossa pohdittiin rukousta rauhan lähteenä. Hengellisen elämän näkökulma sodan ja rauhan kysymyksissä kiinnostaa häntä.
Eräässä kanavassa puheena oli sodan eskaloitumisen vaara aina ydinsodaksi asti.
– Toisaalta kaikissa kuulemissani puheenvuoroissa on muistutettu toivosta ja uskontojen tärkeästä tehtävästä sen ylläpitäjinä. Lisääntynyt uskontojen välinen dialogi ja halu keskustella rauhasta on jo itsessään toivon lähde, Luoma sanoo.
Puhe rauhasta: Kristityn tehtävä vai epäsolidaarisuutta ukrainalaisia kohtaan?
Rauhankokouksen avajaistilaisuudessa sunnuntaina sekä Italian presidentti Sergio Mattarella että Ranskan presidentti Emmanuel Macron pitivät Luoman mukaan vahvat puheenvuorot. Macronin puhetta on pidetty kuitenkin monitulkintaisena.
Katolisen kirkon nettilehden Cruxin mukaan Macron korosti puheessaan, että Ukraina päättää Venäjän kanssa solmittavan rauhan ajankohdasta ja ehdoista. Hän myös varoitti, että sota ei saa loppua vahvimman oikeuden pyhittämiseen. Neutraalina pysyminen tässä tilanteessa merkitsisi hänen mukaansa vahvimman oikeuden hyväksymistä maailmanjärjestyksessä, mikä ei olisi oikein.
Macron tapasi maanantaina myös Paavi Franciscuksen. Cruxin mukaan Macron sanoi tapaamisessa, että puhe rauhasta ja sen vaatiminen nyt saattaa tuntua sietämättömältä niistä, jotka taistelevat vapautensa puolesta. Rauhanpuheita voidaan siis pitää merkkinä tuen puutteesta Ukrainalle.
Luomalle itselleen on jäänyt konferenssin puheista vahvimmin mieleen ajatus siitä, että sota ei ole pyhää mutta rauha on.
– On ollut kiinnostavaa havaita, miten monesta näkökulmasta uskontojen edustajat pystyvät katsomaan rauhan problematiikkaa.
– Poliitikoilla on tietenkin suuri vastuu rauhan hyväksi toimittaessa. Toisaalta jokaisen ihmisen vastuulla on toimia omassa elinympäristössään niin, että erimielisyyksien kanssa voidaan elää ilman väkivaltaa ja vihanpitoa. Jeesus nimittää rauhantekijöitä autuaiksi. Rauhan hyväksi toimiminen on Jumalan lasten tehtävä, Luoma sanoo.
Uskontojen välisten rauhanrukousten ajatus on peräisin Sant’Egidiosta
Sant’Egidio on vuonna 1968 Roomassa perustettu kristillinen yhteisö, josta on kehittynyt vuosien saatossa yli 70 maahan levittäytynyt yhteisöjen verkosto. Katolisen yhteisön jäseniä yhdistävät sitoutuminen evankeliumiin ja rukoukseen sekä työ köyhien ja rauhan puolesta.
Käytännössä Sant’Egidion yhteisön jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä sekä rauhanvälittäjinä maailmalla että Rooman asunnottomien, syrjäytyneiden ja siirtolaisten parissa.
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoonkin on tullut vaikutteita Sant’Egidiosta. Muun muassa ajatus uskontojen välisistä rauhanrukouksista on peräisin sieltä.
– Yhteisön diakoninen toiminta on laajaa ja perustuu haluun kohdata hätään joutunut ihminen arvostavasti ja sitoutuneesti. Vapaaehtoisuuden järjestämisessä olisi varmasti paljon kiinnostavia yksityiskohtia meilläkin huomioon otettaviksi.
Rauhankokouksia on järjestetty vuodesta 1986 lähtien kerran vuodessa. Niiden laajuus ja sijainti on vaihdellut. Suomesta niissä vuosien varrella ollut mukana joitakin piispoja.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Sota ei ole pyhää mutta rauha on – Arkkipiispa Luoma osallistui Sant’Egidion rauhankokoukseen Roomassa