Seurakuntien taloudellinen eriarvoisuus kasvaa – Pohjoisessa viiden seurakunnan budjetit uusiksi

Seurakuntien taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt parikymmentä viime vuotta. Miten pienet ja köyhät seurakunnat takaavat seurakuntatoiminnan jatkumisen, kun työntekijät ja muut resurssit vähenevät?

Kirkkohallitus myöntää vähävaraisille seurakunnille erilaisia tukia ja avustuksia, joiden avulla ne selviytyvät muun muassa yllättävistä remonteista. Tukia on jaettu kymmeniä vuosia.

Oulun hiippakunnassa viisi seurakuntaa kohtasi yllättävän taloudellisen takaiskun tammikuussa. Kirkkohallituksen niille vuosikausia myöntämää verotulojen tasausavustusta leikattiin reippaalla kädellä. Ne olivat saaneet liikaa rahaa ikään kuin vanhasta muistista.

Budjetit menivät uusiksi Taivalkoskella, Pudasjärvellä, Utajärvellä, Posiolla ja Ranualla. Kuopion hiippakunnassa avustukset poistettiin Suomussalmelta ja Kuhmolta.

Asian nosti esille Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen mielipidekirjoituksellaan vajaa kuukausi sitten. Hän kysyy, miten kaikkien seurakuntien toimintamahdollisuudet voitaisiin taata. Pitäisikö olla yksi kirkollisveroprosentti koko maassa vai voisiko tasausta tehdä kirkon hallintorakenteita korjaamalla? Jotain pitää tehdä, muuten seurakuntaelämä uhkaa lakata kokonaan joistain osista maata.

"Muutamat pohjoisen seurakunnat olivat olleet väärässä tasoitusryhmässä"

Kirkkoneuvos Leena Rantanen pahoittelee muutoksen nopeutta ja sitä, että seurakunnat saivat tiedon liian myöhään. Seurakunnille annetaan kuitenkin harkinnanvaraista avustusta korvaamaan yllättäviä muutoksia.

– Varsin monet saivat lisää rahaa, eikä menettäjiä ollut kovin monta. Ikävästi ne osuivat Oulun hiippakuntaan. Myös kahden Kuopion hiippakunnan seurakunnan avustusta leikattiin.

– Kyse oli Kirkkohallituksessa tehdystä jakoperusteiden päivittämisestä. Siinä yhteydessä ilmeni, että muutamat pohjoisen seurakunnat olivat olleet väärässä tasoitusryhmässä. Nyt tilanne normalisoitiin ja samalla päätettiin, että tästä eteenpäin kaikki seurakunnat saavat pitää säästyneet tukensa. Aiemmin säästöt vähensivät seuraavan vuoden avustuksen määrää.

Taivalkoskella vähennettävä noin neljännes työntekijöistä

Taivalkoskella leikkaus tietää henkilöstön vähentämistä ja kiinteistöjen karsimista. Kirkkoherra Tuomo Törmäsen mukaan nykyisistä 11 työntekijästä on vuoden päästä syksyllä jäljellä vain kahdeksan. Kirkkoon kuulumisprosentti on lähes 90, vaikka kirkollisvero on selvästi maan keskiarvoa korkeampi.

– Näin rajua vähennystä ei voi tehdä niin, ettei se heikentäisi seurakunnan toimintaedellytyksiä.

Kirkollisveroprosentti on valmiiksi korkea siellä, missä väkeä on vähemmän ja maksukyky vaatimaton. Eteläisen Suomen isoissa asutuskeskuksissa kirkollisveroprosentti on yksi ja sen korottamista varotaan, ettei kirkosta eroaminen lisääntyisi.

Tuomo Törmänen pohtii vaihtoehtoja talouden eriarvoisuuden vähentämiseksi.

– Yksi keino olisi tehdä rakenteellisia uudistuksia joko hiippakunta- tai yhtymämallin pohjalta. Se ei kuitenkaan ole helppoa.

Hän ihmettelee myös sitä, kuinka jotkut seurakunnat sulkevat silmänsä edessä olevalta kehitykseltä.

– Ehkä ne toivovat, että taloudessa tapahtuisi joku ihme.

Koko maan yhteinen kirkollisveroprosentti asettuisi noin 1,3 prosenttiyksikköön

Vaihtoehtoja taloudellisen eriarvoisuuden korjaamiselle on miettinyt myös kirkolliskokouksen talousvaliokunta, jonka käsissä on paljon päätäntävaltaa.

Valiokunnan puheenjohtajan Tapio Tähtisen mukaan viime vuonna vakavissa vaikeuksissa olevia seurakuntatalouksia ei ollut kuin vajaat kolmekymmentä. Edellisenä vuonna niitä oli lähes kaksinkertainen määrä. Siihen vaikuttaa, että verotulot vaihtelevat vuodesta toiseen.

– Taloudellinen eriarvoisuus kasvaa koko ajan. Kirkkohallitus teetti vuoteen 2040 ulottuvan arvion seurakuntien talouskehityksestä. Lähteenä olivat muun muassa Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön tekemät ennusteet.

– Siitä näkyy, että väki muuttaa yhä enemmän asutuskeskuksiin. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että isot seurakunnat suostuisivat miettimään yhteistä veroprosenttia koko maahan, se asettuisi jonnekin 1,3 prosenttiyksikön tienoille. Sekin vaihtoehto vaatisi lisäksi avustus- tai tasausjärjestelmän kehittämistä.

Kainuun seurakunnat haluavat olla itsenäisiä maksoi mitä maksoi

Kuopion hiippakunnassa Kuhmo ja Suomussalmi menettivät verotulojen tasausavustuksensa. Avustusten taustalla oli rajaseutupappien virkojen lopettaminen 1990-luvun lopulla, jolloin seurakunnille annettiin virkoja vastaava korvaus. Sitä vähennettiin portaittain, ja virat siirtyivät seurakunnan kustannettaviksi.

Suomussalmen seurakunta on niin iso, ettei leikkaus vaikuta pahasti sen taloudelliseen tilanteeseen.

– Sillä olisi voitu kustantaa 1–1,5 virkaa, joiden lopettaminen olisi ollut edessä muutaman vuoden sisällä, sanoo juuri eläkkeelle siirtyvä kirkkoherra Risto Kormilainen.

– Pienemmissä seurakunnissa nyt tehdyt avustusten leikkaukset tuntuvat paljon pahemmin.

Risto Kormilainen hautasi viimeisenä työnään Kainuun seurakuntayhtymän. Siihen olisi kuulunut yhdeksän seurakuntaa: Kajaani, Suomussalmi, Kuhmo, Puolanka, Vaala, Ristijärvi, Hyrynsalmi, Sotkamo ja Paltamo.

Yhdistymistä oli valmisteltu pitkään, mutta ehdotus tyrmättiin lähes kaikissa seurakunnissa.

Kormilainen jäi hämmästelemään sitä, että taloudellisesti heikommat seurakunnat vastustivat yhtymää loppuun asti.

– Yhtymämalli kaatui myös kirkolliskokouksessa kolme vuotta sitten. Se olisi merkinnyt kirkon hallintorakenteiden uudistamista niin, että kaikki seurakunnat olisivat kuuluneet johonkin yhtymään. Se olisi tasannut taloudellisia rasitteita seurakuntien välillä.

Yhtymät säästäisivät merkittävästi jäsenseurakuntiensa hallintokuluja, jolloin resursseja voitaisiin käyttää seurakunnan muuhun toimintaan. Seurakunta saisi toimia omana yksikkönään eikä siitä tehtäisi kappeli- tai alueseurakuntaa.

– Kirkolliskokouksessa malli jäi neljän äänen päähän. Täällä Kainuussa seurakunnat haluavat ehdottomasti säilyttää kaiken itsenäisyytensä, vaikka se maksaakin.

Risto Kormilainen pohtii talousvaikeuksissa olevien seurakuntien tulevaisuutta.

– Ilman yhtymiä edessä on tilanne, jossa seurakunnat ottavat vastuuta toinen toisistaan. Taloudellisesti vahvemmat seurakunnat voisivat tukea vaikeuksissa olevia. Tosin kokemukset esimerkiksi yhteisistä viroista eivät ole kovin rohkaisevia.

Kuva: Taivalkosken seurakunta. Taivalkosken seurakunnan romahtanut hautausmaan aita uusittiin viime kesänä. Kustannuksista huolimatta vaihtoehtoa ei ollut, sillä vanha aita ei pitänyt loitolla suuriakaan eläimiä, kirkkoherra Tuomo Törmänen sanoo.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.