Seitsemän kirkollista syytä nauraa

Saako taivaassa nauraa? Totisesti saa. Kirkossa tunnetaan ainakin seitsemän vitsityyppiä.

1. Pietarin juttusilla

Kirkollisten vitsien perustyyppi meillä ja muualla ovat Pietari-jutut. Niissä ollaan yleensä taivaan portilla ja joku pyrkii sisään. Seuraa keskustelu, jonka lopputulos on koominen.

Pietarin juttusilla -vitsityypissä voidaan käsitellä uskonasioita, mutta myös valtaan ja julkisuuteen liittyviä asioita.

Esimerkki:

Menestyvä lakimies kuoli ja saapui Taivaan Portille. Pietari toivotti miehen tervetulleeksi ja kysyi hänen ikäänsä.

– Olen 42.

– Mainiota, olet 84.

– Ei, en todellakaan ole, olen 42 ja elämäni kukoistuksessa, joten miksi juuri minun piti kuolla.

– Kyllä se on 84, sanoi enkeli.

– Nyt on tapahtunut erehdys, olette ottaneet väärän ihmisen, mies sanoi ja alkoi toivoa, että kaikki onkin vain pahaa unta.

Enkeli pyysi anteeksi ja poistui hetkeksi. Hän saapui kohta takaisin paperipinoa silmäilleen.

– Kyllä minun laskuni pitävät paikkansa, 84 on sinun jonotusnumerosi.

2. Raamattu vinksallaan

Raamatusta itsestään ei juuri huumoria löydy, mutta Ison Kirjan käyttäjistä sitäkin enemmän. Raamattu-vitsit voidaan ajaa kahteen alalajiin. Ensinnäkin niihin vitseihin, joissa puhutaan Raamatusta yleisesti tai Raamatun henkilöistä. Toinen vitsityyppi keskittyy Raamatun tulkintaan ja vielä useammin väärintulkintaan tai raamatuntekstien laittamiseen yllättäviin yhteyksiin.

Esimerkki:

Seurakunnassa oli kaksi apupappia, joilla oli vaikeuksia tulla toimeen kirkkoherran kanssa. Ennen pitkää toinen apupapeista hakeutui muualle töihin. Lähtöjuhlan päätteeksi hän sujautti seurakuntaan jäävän apupapin käteen lapun. Siinä oli vain raamatunkohta: 1. Moos. 22:5.

Kotiin päästyään apupappi kaivoi Raamattunsa esille ja luki:

”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista…”

3. Hurskaista kommelluksia

Seurakunnan arkeen liittyvät tositapahtumiin perustuvat tai keksityt vitsit ovat oma ryhmänsä. Ne voivat liittyä toimintaan tai nokkelaan sanailuun seurakuntalaisen tai työntekijän välillä tai työntekijöiden kesken.

Esimerkki:

Kirkkoherra huomasi kesken saarnan, että häneltä oli jäänyt pois osuva Luther-sitaatti. Hän tutki hetken papereitaan ja sanoi puoliääneen.

– Voi, voi, mihin minä sen Lutherin nyt sijoitan.

Silloin kuului kirkkokansan joukosta kommentti:

– Sijoita hänet etupenkkiin.

4. Nokkelaa sanailua

Moderni vitsi on nopeaa ja nokkelaa, lyhyttä ja verbaalista. Sanojen merkityksiä väännellään ja sovitellaan uusiin yhteyksiin.

Esimerkki:

– Millä nimellä nuorten pappien puolisot kutsuvat siippojaan?

– ?

– Sokeripalaseni.

Toinen esimerkki:

– Tanssista on tullut suosittua myös hautajaisissa, vain yksi tanssi on kielletty.

– ?

– R.I.P.tease

(Selitys: R.I.P. on hautakirjoitus ja tarkoittaa levätköön rauhassa, mikä tulee sekä latinan sanoista requiescat in pace että englannin sanoista rest in peace.)

5. Ekumeenista jäynää

Ekumeniaan eli toisten kirkkokuntien tapoihin tai käsityksiin liittyvä huumori vaatii, että tiedetään riittävästi myös naapurin asioista, jotta huumori löytää tiensä perille. Ekumeeninen huumori on yleensä itseironista, harvoin piikikästä.

Esimerkki:

Luterilainen pappi oli turistina katolisessa katedraalissa Roomassa. Hän huomasi, kuinka pienikokoinen italialaisnainen meni Neitsyt Marian patsaan eteen, polvistui ja alkoi rukoilla.

Pappi päätti tehdä naiselle jekun. Hän hiipi läheisen Jeesus-patsaan taakse ja sanoi:

– Älä häntä rukoile, sisar, minua sinun tulee rukoilla.

Nainen vilkaisi Jeesus-patsaaseen päin ja tiuskaisi:

– Älä häiritse, kun puhun sinun äidillesi!

6. Tosielämän kaskut

Monia kirkollisia vitsejä kerrotaan tosina jonkun nimissä. Niitä kutsutaan myös henkilökaskuiksi. Taitavat puhujat sijoittavat itsensä vitsien koomisiin tilanteisiin ja kertovat vanhoja juttuja omissa nimissään. Mutta myös ihan oikeita tosielämän humoristisia sattumuksia on.

Esimerkki:

Piispa Wille Riekkinen oli A-studion kesävieraana 2006. Toimittaja Mia Paju kysyi Riekkiseltä, koska kirkon kantaa homoseksuaalisuuteen pohtiva työryhmä saa työnsä päätökseen.

Riekkinen vastasi:

– Odotan työryhmältä nopeaa ratkaisua. Uskon, että kirkon kanta selviää lähimmän 70 vuoden aikana.

7. Nykytekniikan ihmeet

Oman kirkollisen vitsityypin ovat aina muodostaneet jutut, jotka kertovat uuden ja vanhan perinteen yhteentörmäyksestä. Usein nauretaan uuden kustannuksella ja vanha näkemys sisältää nokkelan tai hyväksi koetellun viisauden. Moderni tietotekniikka sopii mainiosti kirkolliseen huumorikuvastoon.

Esimerkki:

Nettipappi tapasi maalaissaarnaajan.

– Tulevaisuudessa Jumalaan saa yhteyden langattomalla verkolla, intoili nettipappi

– Enpä usko. Kyllä käsikäyttöinen viestintä on varmempi tapa ottaa yhteyttä ylöspäin, sanoi maalaissaarnaaja.

– Mitä se sellainen on?

– Kädet ristiin ja rukoile!

Juttu julkaistu alunperin 2012 Kotimaa-lehdessä.

Kuva: Mainos Kotimaassa 1900-luvun alusta.

Edellinen artikkeliYle kaipaa kysymyksiä arkkipiispalle Ykkösaamuun
Seuraava artikkeliTurun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä

Ei näytettäviä viestejä