Ruusuvuoret kirjoittivat romaanin lestadiolaisuudesta vallan välineenä

Voi ei, taasko sillä hyväksikäyttöasialla mässäillään, eivätkö ne muuta keksi, saattaa vanhoillislestadiolainen lukija huudahtaa Yksi näistä pienimmistä -romaanin äärellä.

Huudahdus on ymmärrettävä viime vuosien julkisuus huomioon ottaen, mutta silloin lukija ei ole lukenut kustantajan psykologiseksi jännitysromaaniksi määrittelemää kirjaa huolella.

– Tarkoituksemme ei ole loukata vanhoillislestadiolaista liikettä tai turhentaa kenenkään uskoa tai Jumala-suhdetta, vaan kertoa ihmisten pahoista teoista ja niiden seurauksista, vakuuttaa romaanin kirjoittaja Ruusuvuori eli aviopari Juha Ruusuvuori ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori.

– Kysymme, miksi jotkut käyttävät vanhoillislestadiolaista liikettä hyödykseen omien valtapyrkimystensä toteuttamiseksi. Miksi joku ihminen tekee liikkeen nimissä ratkaisuja, jotka tuhoavat niiden kohteeksi joutuvan ihmisen, Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori kysyy.

***

Yksi näistä pienimmistä on vähintään kolmiosaisen Lapponia-sarjan aloitus. Sarjassa käsitellään uhriutumista. Sarjan kirjat eivät ole perinteisessä mielessä rikosromaaneja, vaikka rikoksista onkin kysymys.

– Yritämme välttää poliisin työskentelyn kuvaamista. Tärkeää ei ole, kuka teki, vaan mitä tekijän mielessä liikkui, Juha Ruusuvuori sanoo.

Ensimmäisessä osassa valokeilaan nousee Posion syrjäkylien vanhoillislestadiolaisuus ja sen yhteisöllisyyden varjopuolet.

Romaanin tapahtumien näyttämö on Posion Sirniön kylä. Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon aikaa Posiolla ja sen ympäristössä.

– Synnyin sukuun, jolle vanhoillislestadiolaisuus oli tuttua. Minulla oli lapsen usko siinä kasvuympäristössä.

***

Ruusuvuoret sanovat kumpikin pohtineensa hieman eri näkökulmista fundamentalismia ja tiukkaa yhteisöllisyyttä. Aihetta on käsitelty kirjailija Juha Ruusuvuoren useammassakin romaanissa, muun muassa Koston enkelissä (2014) ja Pyhän kalan kultissa (2007).

Ruusvuori-yhteisnimellä kirjoitettu romaani ei kuitenkaan ole muistelua, vaikka siinä liikutaan kummankin kirjoittajan nuoruuden maisemissa Posiolla ja Kemissä.

– Romaanin pohjatytöt on tehty jo lapsuudessa. Olemme vieraillet myös vuosittain pohjoisessa, vaikka meitä pidetään jo etelän variksina, kun olemme asuneet niin kauan muualla, Juha Ruusuvuori sanoo.

Ajatus yhteisen romaanin kirjoittamisesta oli ensin vitsi, mutta pian se alkoi hahmottua vakavasti otettavaksi suunnitelmaksi. Ruusuvuorilla on mielessä jo peruslähtökohta useammallekin Kemin seudulle sijoittuvalle romaanille.

Juha Ruusuvuori on toistakymmentä romaania ja useita muita kirjoja julkaissut kirjailija. Ulla Ylisirniö-Ruusvuori on lastenpsykiatrian erikoislääkäri, jolla on yksityisvastaanotto. He asuvat Kemiönsaaressa Taalintehtaalla.

Ajatus Yksi näistä pienimmistä -romaanin syntyyn juontaa neljän vuoden taakse. Perheen lapset olivat lähteneet pois kotoa.

– Meillä oli runsaasti aikaa keskustella ja miettiä myös omaa taustaa, lapsuuden ja nuoruuden kokemusten vaikutusta, Ruusuvuoret sanovat.

***

Romaani esittelee uudenlaisen päähenkilöparin, lastenpsykiatri Saara Julinin sekä tämän ystävän ja rippipapin, kemiläisen perheneuvojan Janne Dunderin.

Meheviksi sivuhenkilöiksi nousevat Ruotsin puolella asuva virasta erotettu poliisi Håkan sekä posiolainen loka-autofirmaa pyörittävä Paavo Pätsi.

Lukija terhakoittaa katsettaan ja näkee Turun lähellä elävässä Saara Julinissa Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren omakuvan tai ainakin heijastuman siitä. Kummallakin on hevonen. Saara hyppää arjen oravanpyörästä ja muuttaa hevosineen Keminmaalle.

– Ehkä Saara toteuttaa jotain sellaista, mistä olen itsekin unelmoinut.

Vastaavasti Janne Dunderissa voi nähdä häivähdyksen Juha Ruusuvuorta, vai voiko?

– Ehkä postimerkit ja portviinin. Lisäksi olen vähintään yhtä huono laulaja kuin karaokesta viehättynyt Janne.

***

Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori sanoo, että lestadiolaisuudesta oli sekä helppo että vaikea kirjoittaa.

– Liikkeessä on paljon hyvää, turvallista ja lämmintä, mutta jos sen sisällä tapahtuu kurjia asioita, liikkeellä on taipumus suojella tekijöitä ja yrittää ratkaista asiat omassa piirissään. Toivon, että romaanimme vanhoillislestadiolainen lukija ei aiheen vuoksi suoraan torju sitä, vaan jaksaa nähdä syvemmälle.

Romaanissa lestadiolaisuutta tärkeämmäksi viestiksi nousee vaikea psykiatrinen termi, dissosiaatiohäiriö.

– Se tarkoittaa, että henkilön tunteet, ajatukset ja teot eivät yhdisty. Henkilö ei esimerkiksi välttämättä tunne kipua. Kun ihminen ei tavanomaisin keinoin kykene suojaamaan itseään esimerkiksi lapsuudessa, hänelle voi kehittyä dissosiaatiohäiriö, Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori selittää.

Lapsuudessa häiriö toimii suojautumiskeinona, mutta häiriön jatkuessa aikuisuuteen se alkaa toimia kyseistä ihmistä vastaan. Se voi esimerkiksi näyttäytyä ulospäin ikään kuin ihminen itse hakeutuisi uhriksi.

Dissosiaatiohäiriöllä on tärkeä selittävä osuus romaanin uhrin, posiolaisen sosiaalityöntekijän Laila Pikkupeuran kohtalolle.

– Kaikesta kokemastaan huolimatta hän ei ole jättämässä vanhoillislestadiolaisista liikettä. Dissosiaatiohäiriöstä voi myös parantua.

Yksi näistä pienimmistä on ahdistavasta teemastaan huolimatta helppolukuinen, jopa viihdyttävä kirja. Tapahtumat kerrotaan lyhyissä luvuissa ja näkökulmia vaihdellen. Kevyen kuoren alta löytyy myös syvällisempi näkökulma.

Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä. WSOY. 428 s

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***