Ruotsinsuomalaisia on kuollut Ruotsissa koronaan suhteellisesti enemmän kuin valtaväestöä. Selityksiä on monta. 1960- ja 1970-luvuilla Ruotsiin työn perässä tulleet suomalaiset ovat iäkkäitä ja keskimääräistä huonommassa kunnossa. Monilta raskas ja yksipuolinen tehdastyö vei terveyden, ja he ovat ikääntyessään alttiimpia muille sairauksille. On myös arveltu, että pandemian alussa tieto ei saavuttanut kaikkia eikä hoitoon ole osattu hakeutua ajoissa.
Uppsalan kirkkokansliassa, joka vastaa Suomen Kirkkohallitusta, työskentelevä asiantuntija Eeva-Liisa Kettunen toteaa, että Suomessa ehkä ajatellaan ruotsinsuomalaisten elävän kuoleman varjon laaksossa, kun koronaa ei ole saatu kuriin.
– Olemme kyllä aika pesunkestäviä suomalaisia, ja moni täällä helposti syyttää Ruotsin viranomaisia huonosta pandemian hoidosta. Mielestäni olemme suhteellisen hyvin tässä tilanteessa pärjänneet.
Hänen mukaansa ruotsinsuomalaisten jaksaminen on vaihtelevaa.
– Monin paikoin vanhainkodeissa on ollut paljon kuolemia. Se on masentavaa läheisille.
Esimerkiksi Tukholmassa oli vuoden alussa hautajaisia ruuhkaksi asti, mutta tahti on tasaantunut. Koska hautajaisia on jouduttu toteuttamaan pienimuotoisesti, Ruotsin kirkossa on nykyään mahdollisuus järjestää hautauksen jälkeen muistojumalanpalvelus. Niistä toivotaan jatkossa lohtua ja apua omaisten surutyössä.
Ruotsinsuomalaiset seurakuntapiirit ovat pandemian aikana panostaneet digitaalisiin hartauksiin, ja niihin on myös osallistuttu kiitettävästi.
Karlskogassa suomalaisten Hyvän olon piiri ei ollut kokoontunut vuoteen, ja sitten tuli mitta täyteen. Diakonia-assistentti Merja Piispanen päätti järjestää kokoontumiset ulkoilmassa. Siellä on helppo pitää etäisyyttä mutta olla silti fyysisesti läsnä.
Lue lisää Karlskogan suomalaisten tapaamisesta ja ruotsinsuomalaisten korona-ajan tilanteesta 7.5. ilmestyneestä Kotimaa-lehdestä. Lehden ja näköislehden voi tilata täältä.