”Onko kynnet teroitettu? Tai leikattu? Vai miten tähän kirkolliskokouksen päätösviikkoon olisi pitänyt valmistautua? Mitä sinä siltä odotat? Vaalithan ovat taas keväällä. Pitäisikö profiili viimeistään nyt hilata ylös mahdollista uudelleenvalintaa varten? Tai pitäisikö pusertaa pöytäkirjattavaksi ainakin jämäkkä verbaalinen testamentti, jonka kirkolliskokouksen historiankirjoittajat noukkivat aikanaan kuin helmen tunkiosta? Vai onko niin, että valmistauduit tähän nyt alkavaan viikkoon rauhaa ja sopua rukoillen?”, Riekkinen aloitti saarnansa ja toivoi viimeksi mainittua suhtautumistapaa.
”Profeetta kutsuu parannuksen tekoon, pois tekohurskaudesta, liiasta uskonnollisuudesta ja siihen liittyvästä omahyväisyydestä. Hän kutsuu meitä elämään todeksi uskoamme Jumalaan, kaikkien ihmisten Isään”, Riekinen sanoi.
”Se tapahtuu kunnioittamalla toisia ihmisiä – Jumalan kuvaksi luotuja – toteuttamalla oikeudenmukaisuutta ja auttamalla hädänalaista ja sorrettua. Sen tulee avata kukkaron nyörit vaikkapa Itä-Afrikan nälkäkatastrofin tajuttuamme. Samalla se tarkoittaa luopumista kaikenlaisesta syrjinnästä, pahoista puheista ja vihanlietsonnasta:”
Riekkinen muistutti myös, että kirkolliskokouksen talouden ja rahan käsittelyyn tarvitaan kekseliäisyyttä, taitoa ja pihiyttäkin.
Lue piispa Riekkisen saarna kokonaisuudessaan