Johanna Hurtig (kuvassa oikealla) ja pastori, FM Mari Leppänen ovat toimittaneet kirjan Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana (Kirjapaja 2012). Kirja kertoo vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä kasvaneen hyväksikäytetyn tytön ja naisen tarinan hänen omasta näkökulmastaan.
Maijaa (nimi muutettu) hyväksikäytettiin ja hän joutui useaan otteeseen lähipiirissään raiskatuksi 7–14-vuotiaana 1970- ja 1980-luvuilla. Insestistä ei ollut kyse, mutta hyväksikäyttäjiä oli kirjan mukaan useita, muun muassa Maijan perheen vävy.
1990-luvulla Maija alkoi tiedostaa joutuneensa lapsena raa’an väkivallan uhriksi. Hän lähti hakemaan apua ja ymmärtämystä kokemalleen, mutta joutui huomaamaan, että hän tuli torjutuksi omassa perheessään, ammattilaiset tuottivat pettymyksiä eikä häntä ymmärretty herätysliikkeen sisällä. Osat kääntyivät päälaelleen: raiskatusta tuli syyllinen, jonka piti pyytää hyväksikäyttäjiltään anteeksi. Rikokset piti peitellä anteeksipyynnöin.
Uhrin kertoman mukaan vielä parisen vuotta sitten hän koki, ettei Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtajan kanssa käyty keskustelu johtanut liikkeen sisällä Maijan kaipaamiin toimiin, vaikka keskustelu sinänsä oli tärkeä ja puheenjohtaja kuunteli. Tässä vaiheessa rikoksina tapahtuneet teot olivat vanhentuneet.
Asianomistajan osalta teot olivat vanhentuneet jo kauan sitten pian hänen saavutettuaan täysi-ikäisyyden, mutta monien muiden ihmisten olisi ollut mahdollista pitempään viedä asia poliisille.
Johanna Hurtig kuvaa kirjassa Maijaa ”yhteisölliseksi uhriksi” ja analysoi, millaiset tekijät voivat kääntää yhteisön omia periaatteitaan vastaan. Uhrit ”voidaan tulkita virheellisesti yhteisön vihollisiksi. Yhteisön omakuvan rikkominen, valtasuhteiden järkyttäminen sekä rauhan ja yhteisöllisten illuusioiden särkyminen voivat kärjistää yhteisön torjuntamekanismia.”
– Vaikea tilanne ikään kuin ratkaistaan niin, että se kuormittaa enemmistöä mahdollisimman vähän. Traagisella tavalla ohitetaan uhri näennäisen yhteisön rauhan vuoksi. Vaikka moni tiesi hyväksikäytöstä, ja valitsi siis tietoisen hiljaisuuden, systeemiä ja keskustelua pyöritti pieni maallikkomiesten porukka. Varmasti paikallisen rauhanyhdistyksen ihmiset ovat olleet ahdistuneita, mutta heidän vaikutusmahdollisuudet ovat varmaan olleet aika vähäiset, Mari Leppänen toteaa Kotimaa24:lle.
Rankka kertomus
Johanna Hurtig on kerännyt aineistoa vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäisistä hyväksikäyttötapauksista tulevaa tutkimustaan varten. ”Maijan tarinan”, jonka on juuri ilmestyneeseen kirjaan toimittanut pastori Mari Leppänen. Kirja sisältää myös muutamia teemaa laajentavia artikkeleita, joista yhden on kirjoittanut Hurtig.
– Hetken aikaa mietin, onko minulla voimavaroja tarinan toimittamiseen. Helpompaa olisi elää, jos nämä aiheet eivät tulisi kauhean lähelle. Samaan aikaan oli vahva tunne, että on tosi tärkeätä, että tarina kerrotaan, Mari Leppänen kertoo.
Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tapahtuneet hyväksikäyttötapaukset ovat olleet julkisuudessa esillä tietyssä mielessä ulkopuolisten eli asiantuntijoiden ja liikkeen edustajien suulla. Nyt kirjassa puhuu uhri, joka on itse kokenut asiat, mikä on Leppäsen mukaan tärkeää.
Kirjassa nousevat esille myös ehkäisyyn liittyvät kysymykset. Maija, joka sai myös vakavia fyysisiä vaurioita seksuaalisesta väkivallasta, synnytti lapsia henkensä kaupalla. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten hän peruu sterilisaation, johon hänen piti mennä.
”Usko on voimavara”
Mari Leppänen muistuttaa, ettei kirjan tarinalla haluta leimata vanhoillislestadiolaista herätysliikettä. Lasten hyväksikäytöstä toivotaan laajaa keskustelua, koska se koskettaa koko yhteiskuntaa. Hyväksikäyttöä on yhtä lailla muuallakin kuin vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.
– Mutta pitää hyväksyä, että myös hyvänä ja turvallisena kasvualustana pidetyssä lestadiolaisuudessa voi tapahtua tällaista ja meidän pitäisi toimia eettisesti oikein, Leppänen toteaa.
Leppäsen mukaan kirjan tärkein viesti on uhrin selviytyminen. Olivatpa lähtökohdat mitkä tahansa, lapsen ja nuoren on mahdollista selviytyä. Vaikka Maija tuli torjutuksi ja hyljätyksi omassa uskonyhteisössään, merkitsi usko hänelle kantavaa voimaa.
– On viiltävän puhuttelevaa, että usko voi silti olla voimavara, vaikka elämä yhteisössä oli mitä oli.
Maija kokee selviytyneensä ennen kaikkea myös lastensa tähden ja aviopuolisonsa tuella.
Kotimaa24 ei ole toistaiseksi tavoittanut ulkomailla tällä viikolla olevaa SRK:n puheenjohtajaa kommentoimaan kirjaa. SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen kertoo, ettei halua kommentoida kirjaa, koska ei ole vielä sitä lukenut.
Lue myös: Tutkija perää seksuaalirikosten vanhentumisikärajojen pidentämistä tai poistoa