Heikki Räisänen ottaa kantaa Suomen teologisen instituutin pääsihteerin Henrik Perret’n
kommentteihin, joissa nousi esiin Räisäsen vaikutus pappien ajatteluun. Perret totesi Kotimaa24:lle, että STI:tä perustettaessa 1987 Helsingin yliopiston uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen oli jo ehtinyt vaikuttaa Uuden testamentin eksegetiikan professorina toistakymmentä vuotta.
– Vaikka kysymyksiä ei saa liikaa henkilöidä, hänen asemansa käy hyvästä esimerkistä. Hän on noin 40 vuotta vaikuttanut pappien kouluttajana. Nyt hänen kirjansa Mitä varhaiset kristityt uskoivat (WSOY 2011) vie hänen radikaalit ajatuksensa tulevillekin teologeille, Perret lausui ja lisäsi, että kirkon omat tutkimukset osoittavat, miten heikosti nuori papisto sitoutuu Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen.
Heikki Räisänen puolestaan vastaa, että kupla hänen valtavasta vaikutuksesta pappien koulutukseen ja ajatteluun olisi kerta kaikkiaan puhkaistava.
– Ei pitäisi henkilöidä, sanoo Perret, ja alkaa sitten oikein olan takaa – henkilöidä. ”40 vuotta pappien kouluttajana”. No, olin 31,5 vuotta UT:n prof., mutta valtaosan ajasta virkavapaana muun muassa tutkijaprofessuurin/akatemiaprofessuurin takia. UT:n professorin virkaa olen oikeasti hoitanut 9,5 vuotta, josta 2,5 vuotta vuoden 1984 jälkeen. Eli jos asiat Suomen kirkossa ovat menneet metsään, se ei kauhean paljon voi johtua minusta, Räisänen sanoo.
– Toiset ne ovat nuoret ja vähän vanhemmatkin papit kouluttaneet. Jos minun uuden kirjani ”radikaalit” ajatukset ovat huolen aihe, on hyvä nähdä, ettei siinä kauheasti ole yksityisajattelua. Nojaan vahvasti ehkä parinkymmenen suomalaisenkin tutkijan töihin.
Räisänen pitää kirjaansa melko suuressa määrin yhteenvetona suomalaisesta raamatuntutkimuksesta, vaikka lopullinen vastuu kirjasta on tietysti hänen.
– Se ei olisi voinut syntyä ilman nuorempien kollegojeni töitä, joihin olen voinut tukeutua. Väittäisinpä, että olen itse oppinut enemmän oppilailtani kuin he minulta.
Räisänen toteaa, ettei tuleville teologeille voi olla pahitteeksi joutua kohtaamaan varhaiskristillisten tekstien moninaisuutta ja niihin liittyviä kriittisiä kysymyksiä. Varhaisten kristittyjen ristiriitaiset näkemykset nousevat esiin kirjassa.
STI:n taustalla on lähinnä herätysliikkeitä ja lähetysjärjestöjä.
”Kielteisillä kokemuksilla taipumus haalistua”
Heikki Räisänen on kansainvälisesti arvostettu tieteentekijä. Mutta hyvin monille kirkossa, etenkin herätysliikepiireille hän on ollut aina vaikea pala. Hänen kirkon kannalta radikaalit raamatuntulkinnat ovat aiheuttaneet paljon ristivetoa. Jos pitäisi nimetä, ketä vastaan herätysliiketaustainen STI perustettiin, vastaus on yksiselitteisesti Räisästä.
Viime joulukuussa Räisänen piti Erkki Niinivaara -seurassa puheen, jossa hän käsitteli vuonna 1971 Eksegeettisessä seurassa pitämäänsä kohuesitelmää ”Raamattukysymyksestä”. Juuri tuon esitelmän Räisänen katsoo leimanneen hänet kirkollisissa piireissä ja vaikuttaneen raamattukiistan henkilöitymiseen. ”Minä olin se demoninen hahmo, joka ylpeällä raivolla teki Raamatusta silppua”, Räisänen kuvasi joulukuisessa esitelmässään häneen kohdistettua valtavaa kritiikkiä.
Heikki Räisänen on tänäkin päivänä kirkon pappi. Kysymykseen, miten hän on kokenut nykykirkon suhtautuvan häneen, hän vastaa, että kielteisillä kokemuksilla on taipumusta haalistua.
– Ainakin viime aikoina olen kokenut paljon myönteistä suhtautumista, esimerkiksi kolmen piispan taholta. Ja uudesta kirjasta henkilökohtaisesti saamassani palautteessa tyypillisin adjektiivi on ollut ”vapauttavaa” Mutta liekö sitten oireellista, että erityisen vapautuneilta vaikuttavat eläkeläisteologit, joilla on enemmän varaa ”relata”.
STI:n piiristä on esitetty, että Heikki Räisäsen ympärille muodostuneesta koulukunnasta raamatuntulkintoineen olisi tullut kirkonkin hyväksymä tulkinnan ohjelma. Suomen Kuvalehden
haastattelussa Räisänen ei allekirjoittanut tätä:
– En myöskään näe ympärilleni muodostuneen erityistä ’koulukuntaa’, ellei koulukunnan kriteeriksi riitä se, että asioita lähestytään kriittisellä otteella ja avoimin mielin. Taitavia, innostuneita ja innostavia tutkijoita kyllä on kertynyt. Jos kirkossa jokin meiltä lähtenyt ’ohjelma’ on hyväksytty, niin siinä ei voi olla kysymys sen kummemmasta kuin juuri vähän avoimemmasta asenteesta Raamattuun, ehkä sen moninaisuuden paremmasta hyväksymisestä, hän lausui lehdelle.
Räisästä käsitellään esitelmässä Jumalan sanan kieltäjänä
Teologian tohtori Erkki Ranta puhuu tänään Suomen Raamattuopistolla Perustan teologisilla opintopäivillä itse nimeämästään aiheesta: Timo Veijola, Jumalan sanan puolustaja – Heikki Räsänen, Jumalan sanan kieltäjä. Mitä Räisänen ajattelee, kun hänet tavan takaa nimetään tuosta noin vaan Jumalan sanan kieltäjäksi.
– Ajattelen, että mitähän ne oikeasti tarkoittavat ”Jumalan sanalla”.
Heikki Räisänen esittää Erkki Rannalle toiveen, että hän käsittelisi konkreettisesti edesmenneen vanhan testamentin eksegetiikan professorin Timo Veijolan eksegeettisiä analyyseja Deuteronomiumista (Viides Mooseksen kirja) ja deuteronomistisesta historiateoksesta.
– Jonkun pitäisi tutkia asiaa perusteellisesti, mutta oma tuntumani on, että Veijolan eksegetiikka ja hermeneutiikka ovat ristiriidassa keskenään. Tai ainakin siitä, miten hän itse käsittelee keskeisiä VT:n kirjoja, voisi päätyä aivan toisenlaiseen käsitykseen siitä, miten Raamatun luonnetta voisi mielekkäimmin kuvata.
Räisänen muistuttaa, että Veijola erottaa Deuteronomium-kommentaarissaan tekstistä suuren määrän kerrostumia, joissa editorit, kirjanoppineiden ja rabbien edeltäjinä, täydentävät ja korjaavat toistensa työtä.
– En ymmärrä, miksi olisi pahantahtoista luonnehtia tätä inhimilliseksi tulkintaprosessiksi! Sukupolvi sitten saarisalot ja saarnivaarat olisivat sanoneet tällaisesta, että järkeisoppinut selittäjä tekee siinä silppua Raamatusta. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Ranta tekee Veijolasta Jumalan sanan puolustajan kieltäjä-Räisäsen vastakohtana. Ilman muuta Veijolan raamattuteologia on hyvinkin toisenlaista kuin minun. Mutta väitän, että nimenomaan hänen tapauksessaan – paljon enemmän kuin minun – eksegeesin ja teologisen tulkinnan väliin jää kuilu.
Lue Erkki Rannan haastattelu täältä