Pyhä musiikki siirtyi konsertteihin

Onko kirkkojen ja uskontojen musiikeilla mitään annettavaa Euroopan nykytilanteessa?

Virolaiskosmopoliitti Andres Mustonen puolustaa pyhän musiikin paikkaa kaikessa siinä, mitä haluaa ihmisille tarjota, niin konserttisaleissa kuin pakolaisleireilläkin.

Ranskassa asuva venäläissyntyinen Alexander Raskatov haluaa tuoda menneen ajan venäläisen ortodoksisen kirkkolaulutradition nykyaikaan, omalla kielellään.

Intiassa paljon aikaa viettävä Eero Hämeenniemi kertoo, että siellä kaikki musiikki on pyhää. Instrumenttikin, millä musiikkia esitetään, on pyhä välitystehtävässään.

Helsingissä vietettävän Kirkko soikoon -festivaalin yhteydessä järjestetyn keskustelutilaisuuden panelistit pulputtavat innokkaasti säveltäjä Tapio Tuomelan opastamina otsikon aiheen ympärillä. Puhe kuitenkin lipsuu koko ajan itse musiikkiin. Mitä se on, milloin se on pyhää?

Yksimielisiä kaikki ovat siitä, että länsimaisen taidemusiikin kehitys ja siitä itään suuntautunut Venäjän ortodoksisen kirkon musiikki ovat samasta lähteestä pulppuavia, sittemmin eriytyneitä virtoja.

Raskatov kiteyttää omat musiikilliset tutkimusretkensä itäisen virtauksen juurille päästyään kaikkein ytimekkäimmin:

– Oli tajunnan räjäyttävää havaita kaiken uskonnollisen musiikin lähtevän samasta alkulähteestä.

Anders Mustonen vie ajatuksen vielä pidemmälle puhuessaan siitä, miten alussa oli sana.

– Mutta ei, alussa ei ollut sana, vaan ääni! Jo ääni itsessään on pyhä!

Mustonen on vankka hengellisen ja uskonnollisen klassisen musiikin puolestapuhuja:

– Muu on tyhjää. Muu on viihdettä.

Hän kertaa, miten klassisen musiikin kehitys kulki pitkään kirkon suojissa, ensin jumalanpalvelusmusiikkina ja sieltä romantiikan ajan säveltäjien käyttöön konserttimusiikiksi. Ja miten nämä sitten eriytyivät. Kirkollinen ja maallinen musiikki esitetään eri paikoissa, eri yleisölle.

– Nyt kirkollista, korkeatasoista musiikkia esitetään konserttisaleissa ja ihmiset kuuntelevat sitä siellä keskittyneesti. Mitä kirkkoon jäi?

Hän on yleisestikin ottaen huolissaan maallistumiskehityksestä, "sillä ihmisessä on myös hengellinen puoli".

Andres Mustonen aikoo kohta keskustelun jälkeen mennä johtamaan Helsingin kaupunginorkesteria. Hän syventyy puheissaan Franz Lisztin Dante-sinfonian tunnelmiin, että siinä säveltäjä haluaa avata taivaan ja helvetin aivan tosissaan.

Säveltäjä Eero Hämeenniemen tilausteos Lux et Tenebrae kantaesitetään Kirkko soikoon -festivaalilla perjantaina 18.3. Valon ja varjon kysymykset ovat monipuolisesti läsnä. Helsingin tuomiokirkossa nähdään myös Otso Vartiaisen suunnittelema, teeman mukainen valotaideteos.

Hämeenniemi tietää, että säveltäjät lataavat usein syvimmät tunteensa kirkkomusiikkiteoksiin. Oman vaikutuksensa on myös sillä, että sävellysprosessin aikana Hämeenniemen äiti kuoli.

– Teos on omistettu hänelle. Itseäni mietitytti se, että en voi tehdä hänen hyväkseen mitään. Silti olen monesti saanut kokea, miten elämän syvimmät arvot virtaavat musiikin kautta.

Kaikki yhtyvät Hämeenniemen näkemykseen.

– Silloin musiikki ja se hetki on parasta, kun niin käy, Andres Mustonen sanoo.

Jutussa mainitut teokset on kuultavissa Yle Areenasta tämän viikon Helsingin kaupunginorkesterin konserttina, sekä perjantaina 18.3. radioitavana Kirkko soikoon -festivaalin 20-vuotisjuhlakonserttina. Keskustelutilaisuuden järjesti Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin aineryhmä yhteistyössä Kirkkomusiikin säveltäjät ry:n kanssa.

Kuva: Esko Jämsä. Eero Hämeenniemen teos Lux et Tenebrae kantaesitetään tänään Kirkko soikoon -festivaalilla.