Luterilaisuuden historian kuin omat taskunsa tunteva teologian tohtori Juhani Forsberg on hämillään uutisesta. Mistään ylösnousemususkon syrjäyttämisestä ei voida puhua, koska luterilaiset ja katolilaiset ovat ajatelleet ylösnousemuksesta täysin samalla tavalla, hän muistuttaa Kotimaa Prolle. Ylösnousemus ei ole kuulunut kirkkojen välisiin kiistanaiheisiin.
Ylen uutisesta nousi pienimuotoista äläkkää sosiaalisessa mediassa. Sittemmin Yleisradio korjaili asiantuntijan sitaateissa ollutta lausuntoa. Enää siellä ei puhuta ylösnousemususkon syrjäyttämisestä pupulla.
Vanhassa Testamentissa jänistä pidetään saastaisena eläimenä. Juhani Forsberg muistuttaa myös, että sekä muna että jänis olivat jo Babyloniassa Ishtar-jumalaan liittyvän kevätjuhlan symboleita. Elämä viriää keväällä, mitä symbolit hyvin kuvaavat. Jänis on nopea lisääntymään. Sittemmin symbolit on kristillistetty. Munan rikkoutuva kuori kuvaa tyhjää hautaa ja ylösnousemusta.
– Se pitää paikkansa, että protestanteille tuli jänis-symboli, koska katolisessa kirkossa kananmuna liittyi niin voimakkaasti paastoon. Munia ei paastonaikana syöty, ja siksi niitä säästyi pääsiäiseen. Luterilaisuudessa ei tätä paastosääntöä otettu alun alkaenkaan niin kirjaimellisesti ja kananmuna menetti merkityksensä. Voi olla, että siitä syystä pupuperinne syntyi.
Luther piilotti jäniksen hihaansa
Forsberg kertoo, että Martti Luther ei pitänyt metsästämisestä. Kun Luther joutui Wartburgin linnassa pakkovankina ollessaan metsästämään, hän kätki takkinsa hihaan pelästyneen jäniksen, koska suri sen kohtaloa. Koirat kuitenkin haistoivat jäniksen ja raatelivat sen.
Pääsiäisjäniksen historia ulottuu pääsiäismunan tavoin esihistorialliseen aikaan, kertoo Pentti Lempiäisen
Pyhä ajat -kirja (Kirjapaja). Sen mukaan Saksassa jänis liitettiin pääsiäiseen viimeistään 1400-luvulla.
”Protestantit leimasivat pääsiäismunien siunaamisen ja antamisen katoliseksi tavaksi, mutta keksivät sille uuden sekularisoituneen muodon: munat lahjoitti tai jakoi lasten uskomuksiin sopiva muniva jänis. Näin tapaa voitiin hyvällä omallatunnolla jatkaa”, Lempiäinen valistaa.
”Hedelmällisyyden symbolina jänis kuvaa uuttaa elämää. Sen valkoisen värin taas on sanottu ilmaisevan, kuinka puhdas meidän sisimpämme tulisi olla, ei vain pääsiäisenä vaan aina. Lähimmäksi kristillistä pääsiäistä vie kuitenkin vanha uskomus, että jänis nukkuu silmät auki tai ettei se nuku ollenkaan. Siksi sitä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.”