Moni kokee nopeiden muutosten keskellä suurta uhkaa, ja muutokset haastavat myös etiikkaa, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa totesi alustuksessaan Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä Helsingissä. Hallamaa puhui paneelikeskustelussa, joka käsitteli kirkkoja, uskontoa ja hyvää elämää koronakriisin keskellä.
Korona on romuttanut lomasuunnitelmat, ja yhteiskunnan digitalisoituminen hävittää tuttuja ammattialoja ja elinkeinoja. Globalisaatio muuttaa maailmatalouden reunaehtoja. Ihmisten yhdenvertaistuminen, kuten meneillään oleva Pride-viikko, horjuttaa hierarkioita, Hallamaa listasi.
Muutosten keskellä vaaditaan luovuutta ja joustavuutta, jotta vanhojen, mahdottomiksi käyneiden tavoitteiden tilalle löydetään uusia mahdollisuuksia. Ihmisten asenteet kuitenkin vaikuttavat vahvasti siihen, miten muutoksiin reagoidaan.
– Osalle millään ei ole enää mitään väliä. Tämä johtaa helposti anarkismiin. Toisille mikä tahansa käy. Arvojen valintamyymälästä voi valita itselle sopivia arvoja eikä niillä ole enää paremmuusjärjestystä.
Kolmas tapa reagoida on vaatia perinteiden kunnioittamista. Erityisesti uskonnollisissa yhteisöissä ja politiikassa yritetään Hallamaan mukaan saada turvaa vanhasta elämänmuodosta, joka koetaan muutostilanteessa uhatuksi. Neljäs joukko puolestaan arvioi oppimiaan arvoja ja normeja uudelleen ja koettelee niiden toimivuutta uudessa tilanteessa.
Moraalilla suojeltavien joukko on laajentunut
Jaana Hallamaan mukaan muutosvaiheen yli kantaa tekoälytutkimuksesta tuttu käsite transitioetiikka. Siinä pohditaan, mikä muuttuu ja mikä säilyy samana muutoksesta huolimatta.
Etiikan tähtäyspisteenä säilyy aina hyvä elämä, johon kaikki pyrkivät. Tämän tiedostaminen voi Hallamaan mukaan lievittää uhkan kokemusta. Moraalinormeilla suojellaan aina keskeisiä arvoja: henkeä ja terveyttä, aineellista hyvää ja sosiaalisia suhteita.
– Muutosta on tapahtunut lähinnä siinä, ketkä kuuluvat meihin, joita moraali suojelee. Tämä joukko on historiassa laajentunut jatkuvasti, Hallamaa sanoi.
Muutos koetaan uhkaksi, jos se vaarantaa oman aseman yhteisössä. Ihminen saattaa todeta, että tasa-arvokehitys on mennyt liian pitkälle ja etsii ratkaisua paluusta vanhoihin hyviin aikoihin.
– Vieraiksi koetut ryhmät leimataan ongelmien lähteeksi, ja näin pyritään turvaamaan oma sosiaalinen asema, Hallamaa kuvasi.
Hän kuitenkin painotti, että murrosajasta ei päästä yli sulkemalla pois vaan toimimalla yhdessä.
– On tajuttava, että oikeudenmukaisuus ei ole nollasummapeliä. Arvot, normit ja rakenteet eivät katoa eivätkä uusien ryhmien oikeudet automaattisesti uhkaa heitä, joilla oikeuksia jo on.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.