Luterilaisten ja anglikaanien yhteys laajenee - kirkolliskokous teki ekumenian kannalta merkittävän päätöksen

Matti Repo esitteli asian kirkolliskokoukselle innostuneesti. Kuva: Johanna Lumijärvi.

Viime viikolla koolla ollut kirkolliskokous hyväksyi Porvoon sopimuksen rinnasteisuuden Yhdysvalloissa laaditun Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon ja Episkopaalisen kirkon sopimuksen sekä Kanadan evankelisluterilaisen kirkon ja Kanadan anglikaanisen kirkon sopimuksen kanssa. Rinnasteisuus tarkoittaa sitä, että edellä mainittujen Pohjois-Amerikan anglikaanisten ja luterilaisten kirkkojen sopimukset ovat teologisesti samansisältöisiä Porvoon sopimuksen kanssa.

Porvoon yhteinen julkilausuma ja vuonna 1996 allekirjoitettu Porvoon julistus merkitsevät hyvin läheistä yhteyttä Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen ja Brittein saarten anglikaanisten kirkkojen välillä. Kirkot esimerkiksi tunnustavat toistensa opetukset viroista, sakramenteista ja keskeisistä teologisista opinkohdista. Erityisen huomion saa piispan virka ja sen apostolinen jatkuvuus. Kirkot suhtautuvat toistensa jäseniin kuin omiinsa ja tarjoavat täyttä osallisuutta seurakuntiensa elämään, sakramentteihin ja kirkollisiin toimituksiin. Papit voivat palvella toistensa kirkoissa täysin valtuuksin. Nyt hyväksytty rinnasteisuus merkitsee Porvoon sopimuksen kaltaista vastaavaa suhdetta luterilaisen kirkkomme ja Pohjois-Amerikan anglikaanisten kirkkojen välillä.