Toimittaja Ari Lahdenmäki ja valokuvataiteilija Juha Metso ovat tehneet vetävän kirjan Kari Peitsamon urasta ja teologiasta. Rokkari & saarnamies (Like 2015)
Helsingin yliopistossa teologiaa nykyisin opiskeleva muusikko on kirjan mukaan aina kuulunut kirkkoon. Hänellä on kuitenkin tapana sanoa tulleensa uskoon tehtyään vuonna 2005 kappaleen Jesus Gave Me A Gold Record.
Kommunistinakin tunnettu pitkän linjan muusikko Peitsamo alkoi tuolloin tuntea vakavaa vetoa kristinuskoon. Hän havaitsi olevansa päätön mies.
”Kun vapaudumme harhasta, että meillä on pää, voimme alkaa elää Kristuksessa. Raamatun mukaan Kristus on miehen pää ja Kristuksen pää on Jumala. Kun elän Kristuksessa, en enää elä minä vaan Kristus minussa”, Peitsamo kertoo kirjassa.
Hän on kehittänyt teologisen ajattelun, josta hän on keskustellut paljon myös teologisen tiedekunnan teologien kanssa. Kirjan mukaan hänellä on tapana marssia keskustelemaan tutkijoiden huoneisiin.
Lahdenmäki kuvaa, miten fundamentalistisissa piireissä on tunnettu vetoa Peitsamon tietynlaiseen konservatiivisuuteen. Niissä on kuitenkin alettu kokea, ettei hän olekaan heidän miehiään.
”Syvästi uskovainen Jukka Leppilampikin kavahti käsittäessään, ettei Peitsamo usko Jeesuksen oikeasti eläneen”, Lahdenmäki kirjoittaa.
Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski on luonnehtinut Peitsamon ajattelua kiinnostavammaksi ja virkistävämmäksi kuin mitä Suomen Siionissa on pitkään aikaan koettu. Tosin Jeesuksen historiallisuudesta Myllykoskikin on eri mieltä.
Kirjassa ei käydä juurta jaksain läpi Peitsamon elämää. Se selviää, että persoonallinen ja erittäin tuottelias rokkari ja lyyrikko on joutunut taistelemaan elämässään masennusta vastaan.
Peitsamosta syntyy kuva tinkimättömänä oman tien kulkijana. Hänessä on erakkoa, ja ihmissuhteet iskevät usein kipinää. Kirjasta selviää sekin, ettei sen tekeminen impulsiivisen Peitsamon kanssa ollut helppoa.
Dekaania kiinnostikin kehittyminen kitaristina
Kirkon piirissä kirjan kiinnostavinta antia lienevät kurkistukset tilanteisiin, joissa Peitsamo teologioineen lähestyy yliopistoihmisiä tai vaikkapa emerituspiispa Wille Riekkistä.
”’Puhut paskaa’, vastasi emerituspiispa ja raamatuntutkija Wille Riekkinen, kun rohkenin epäillä Jeesuksen historiallisuutta. Se siitä”, Peitsamo väittää kirjassa.
Kun hän halusi puhua teologisen tiedekunnan dekaanin Ismo Dunderbergin vastaanotolla Jeesuksen olemassaolosta, Dunderberg olikin kiinnostanut kehittymisestään kitaristina. Fuksiaisissa Peitsamon faniksi tunnustautuva Dunderberg soitti yhdessä rokkarin kanssa. Dekaani oli kietonut päähänsä Peitsamon tavaramerkin, huivin.
Kari Peitsamon mielestä teologit pelkäävät menettävänsä asemansa, jos paljastuisi, ettei Jeesus ollut historiallinen. Paradoksaalista Peitsamon ajattelussa on, että hän kuitenkin katsoo Jeesuksen ruumiin nousseen haudasta kaksituhatta vuotta sitten. Lisäksi hän on muun muassa sanonut, että Raamattu on totta mutta ihminen ei.
Ari Lahdenmäki intoutuu kirjassa itsekin ottamaan kantaa Peitsamon ajatteluun. Hänen mukaansa se ei poikkea muusta dogmaattisesta järkeilystä ja on hänestä kiehtovaa ja selkeääkin.
”Jos olisin uskovainen, kuuntelisin mieluummin Peitsamoa kuin paljon julkisuudessa olevia Kallion kirkkoherran Teemu Laajasalon kaltaisia kupinnuolijoita”, Lahdenmäki kirjoittaa. Tosin hän lisää Peitsamon arvostavan Laajasalon näkemyksiä.