Vanhoja kunnon ateisteja tuli ikävä viimeksi lukiessani pyhänä Eroa kirkosta -palvelun tiedotetta. En löytänyt intohimoista totuuden etsimistä. Heijastiko se vain kätkettyä ylpeyttä siitä, että verkkopalvelu on aiheuttanut kirkolle puolen miljardin menetykset? kysyy piispa Jari Jolkkonen
Savon Sanomien
kolumnissaan.
”En osaa kiistää näitä summia enkä riistää sitä iloa, jota näiden tappioiden tuottaminen on tekijöilleen synnyttänyt. Kirkko jatkaa ihmisten auttamista ja ilosanoman kuuluttamista omista lähtökohdistaan, ei keskittymällä toimimaan jonkin kuvitellun vastapuolen ehdoilla ja tätä vahingoittaen.”
Jolkkonen toteaa, että palvelun tarjoajat ilmoittavat vastustavansa valtionkirkkoa. ”Sellainen on mielikuvitusolento. Suomessa ei ole valtionkirkkoa. En tunne ketään sellaisesta haaveilevaa.”
Piispan mielestä vaatimus uskonnon julistamiseksi pelkäksi yksityisasiaksi on alistava ja sopii huonosti länsimaiseen demokratiaan.
Vanhoilla kunnon ateisteilla, joita Jolkkonen ikävöi, hän viittaa 1800-luvun ateisteihin ja heidän perillisiinsä. ”He sentään etsivät totuutta. Luulen, että viihtyisin heidän seurassaan.” Nimistä hän nostaa esimerkkeinä esiin ”epäuskon parhaimmat oppi-isät” Arthur Schopenhauerin, Ludwig Feuerbachin ja Friedrich Nietzschen.
Jolkkosen mukaan heillä on kaksi etua verrattuna nykyajan taisteleviin ateisteihin. ”Ensiksi he tunsivat melko hyvin sen kristinuskon, jota he leppymättömästi vastustivat. Siksi nykykristittyjen kannattaa heitä kuunnella.”
”Toiseksi vanhat ateistit olivat epäuskossaan johdonmukaisia. He veivät projektin loppuun saakka. He korostivat elämän sattumanvaraisuutta ja traagisuutta. Elämä näytti heistä enemmänkin rangaistukselta kuin lahjalta.”
PIispa muistuttaa, että Nietzsche pilkkasi oman aikansa vapaa-ajattelijoita ”tyhjänpäiväisiksi ilveilijöiksi”, jotka haluavat parantaa maailman ja tehdä siitä itsensä kaltaisen. Jolkkosen mukaan monet äänekkäimmät uusateistit eivät näytä tuntevan kristinuskoa. ”Siitä piirretään itse keksitty pilakuva, joka sitten poltetaan voitonriemuisesti. Näistä lähtökohdista ei voi syntyä mitään aitoa kohtaamista eikä vakavasti otettavaa totuuden etsimistä.”
”Useimmat eivät myöskään vie ateismiaan loppuun saakka vaan rakentavat tiedeuskovaisuudesta, kristillisperäisestä etiikasta ja länsimaisista ihmisoikeuksista vakaumuksen, joka vaikuttaa sisäisesti jännitteiseltä.”
Lue myös: ”Eroakirkosta.fi ja kirkko – Daavid vastaan Goljat”