Suhtautuuko kirkko kastettuihin mutta kirkosta eronneisiin ihmisiin lähtökohtaisesti kristittyinä? Jos näin on, millainen on kirkoton kristitty ja mikä on seurakunnan jäsenyyden teologinen merkitys? Nämä kysymykset olivat esillä Radio Dein ja Kotimaan Piispan kyselytunti -ohjelmassa, jonka vieraana oli keskiviikkona Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand. Haastattelijoina olivat Uusimaa-lehden päätoimittaja Marko Enberg, Hufvudstadsbladetin toimittaja Torsten Fagerholm, Kotimaan artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen ja toimittaja Ariel Neulaniemi Radio Deistä.
Åstrand totesi, että todistamme kehitystä, jossa kirkosta lähtee kastettuja nuoria ihmisiä. Kirkon on Åstrandin mukaan kunnioitettava ihmisen päätöstä. Se ei hänen mukaansa merkitse sitä, että kirkon pitäisi vain ”antautua” tilanteessa, jossa sen jäseniä lähtee pois.
– Meidän tehtävämme on jollakin sopivalla tavalla yrittää jatkossakin välittää sellaista viestiä, että me haluaisimme, että he tulisivat takaisin ja löytäisivät paikkansa kirkossa.
Tätä näkökulmaa ei Åstrandin mukaan pitäisi kadottaa. Suomi ei hänen mukaansa ole ”tavallinen lähetyskenttä”.
– Meillä on niin paljon ihmisiä, jotka ovat olleet kirkon jäseniä.
Jos joku kirkon jättänyt kertoo piispalle, ettei enää pysty uskomaan, Åstrand haluaa kunnioittaa hänen päätöstään.
– Mutta saman tien sanoisin myös, että kyllä meidän kirkossamme on tilaa, vaikka tietyssä elämäntilanteessa ei pystyisi itse uskomaan. Myös sellaisia ihmisiä varten tämä kirkko haluaa olla.
”Kirkon pitää hyväksyä, että muutos on meneillään”
Bo-Göran Åstrandilta kysyttiin lähetyksessä myös kirkon ja valtion suhteista. Olisiko niissä kehitettävää tai muutettavaa?
Kirkolla on Åstrandin mukaan tällä hetkellä hyvä ja toimiva suhde valtioon.
– Kirkko saa vapaasti toimia yhteiskunnassa ja suomalaiset arvostavat kirkon työtä. Mutta samalla kirkon täytyy yhä enemmän hyväksyä se tosiasia, että sen vanhaa ja aika dominoivaa asemaa yhteiskunnassa ei enää ole.
Ajat ovat piispan mukaan muuttuneet, ja ne ovat muuttumassa edelleen.
– Suomen evankelis-luterilainen kirkko on nyt yksi toimija muiden keskellä. Ja nämä muutospaineet kohdistuvat juuri kirkon institutionaaliseen asemaan.
Kaikkea tätä kehitystä ei piispan mukaan pitäisi kuitenkaan kokea kirkossa uhkana, vaan mahdollisuutena.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.