Kansanedustaja (kd) Päivi Räsänen puhui tänään Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa Teologisilla opintopäivillä.
Puheessaan Räsänen kertoi siitä, mitä hänen vuotensa politiikassa ovat opettaneet hänelle kirkon, kristinuskon ja vallan suhteista. Räsänen lanseerasi esityksessään 20 teesiä, joilla hän hahmotteli keskeisiä tämänhetkisiä kirkon sisäisiä, kirkon ja yhteiskunnan välisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Yksi Räsäsen teeteistä oli, että kirkolta odotetaan viidennen käskyn selitystä aikana, jolloin gallupeissa lähes 80 prosenttia suomalaisista on ilmaissut kannattavansa eutanasialakia. Räsäsen mukaan kirkolla on kuolevien kohtaamisessa erityistä asiantuntemusta sairaalasielunhoidon osaamisen ja terveydenhuollon etiikkaan vaikuttaneen kristillisen ihmiskuvan kautta.
Räsänen painotti sitä, että eutanasia on jyrkässä ristiriidassa perinteisen lääkärin etiikan kanssa.
– Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista vaan potilaan elämän lopettamista esimerkiksi myrkkyruiskeella. Lääkärit ovat saaneet tiedollisen ja asenteellisen koulutuksen suojelemaan elämää, eivät tappamaan potilaitaan. Surmaaminen ei ole vaikeaa eikä vaadi lääketieteellistä osaamista ja onkin kyselty, miksei mikä tahansa ammattikunta voisi ottaa sen hoitaakseen? Miksi juuri lääkäreiden tulisi siihen ryhtyä? Räsänen kyseli.
Lääkäreillä kielteinen kanta eutanasiaan
Räsäsen mukaan Lääkäriliiton julkaisemassa Lääkärin etiikka -ohjeistossa otetaan yksiselitteisen kielteinen kanta eutanasiaan.
– Myös maailman lääkäriliiton mukaan eutanasia on ristiriidassa lääketieteen eettisten periaatteiden kanssa ja lääkärien tulisi pidättyä siitä, vaikka se olisi maan lakien mukaan sallittua. Perinteisessä lääkäri Hippokrateen valassa vakuutetaan: En anna kenellekään kuolettavaa myrkkyä, jos minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sen valmistamiseen.
Saattohoito on nyt Räsäsen mukaan kehittyneempää kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen.
– Kuolemaa ei voi tarkastella vain yksilön oman valinnan näkökulmasta. Kuolema on mitä suurimmassa määrin yhteisöllinen asia. Itsemurha koskettaa kipeästi kymmenien, jopa satojen ihmisten elämää. Sama koskee eutanasiaa, jota puolustetaan sillä perusteella, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kuolinhetkestään.
Eutanasialailla viestittäisiin Räsäsen mukaan vammaisten ja sairaiden elämän arvottomuutta.
– Hollannissa merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja riippuvuuden pelko muiden avusta. Kuolemantoive sisältää usein kysymyksen: Olenko jo tarpeeton? Kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla, Räsänen sanoi.
Eduskunta saa keväällä kansalaisaloitteen eutanasiasta. Aloite ei ole varsinaisen lakiesityksen muodossa eikä Räsänen usko sen etenemiseen tällä vaalikaudella.
– Kannan silti huolta eutanasialain etenemisestä seuraavalla kaudella. On suuri riski, että vaikka eutanasiaa vastustavien puoluejohtajien puolueet muodostaisivat hallituksen, mahdollisen lakiehdotuksen muotoon saatetun kansalaisaloitteen menestymistä eduskunnassa ei pystyttäisi estämään. Omantunnon kysymyksissä nousee ratkaisevaksi jokaisen yksittäisen kansanedustajan näkemys puolueesta riippumatta, Räsänen sanoi.
Yhteiskunnan moniarvoistuessa joudutaan Räsäsen mukaan kiihtyvästi tilanteisiin, joissa samanlaisilta kuulostavat tavoitteet tarkoittavatkin toistensa vastakohtia.
– Se, mitä joku pitää rakkautena, näyttää toisen mielestä suvaitsemattomuudelta. Jonkun mielestä vapaa aborttioikeus merkitsee naisten ihmisoikeuksien toteutumista, toisen mielestä taas lapsen ihmisoikeuksien riistämistä.
Eettisten valintojen taustalla arvot
Räsäsen mukaan kristillisiä argumentteja käytetään paljon poliittisessa keskustelussa.
– Eduskunnan istuntosalin keskusteluissa eniten siteerattu teos kautta historian on Raamattu. Kirkon kannasta ollaan kiinnostuneita ja sillä on vaikutusta. Mieleeni on jäänyt parisuhdelain lähetekeskustelu eduskunnassa, jossa samaa sukupuolta olevien liittojen kannattajat käyttivät selvästi enemmän raamattuargumentteja kuin vastustajat, esimerkiksi lähimmäisen rakkauteen tai Jeesuksen erilaisiin opetuksiin liittyen. Kuitenkin mediassa uutisoitiin, että perinteisen avioliiton kannattajat löivät Raamatulla päähän, Räsänen muisteli.
Räsänen kysyi, mikä asema Raamatulla, Jumalan erityisellä ilmoituksella, on muodostettaessa yhteiskunnallisia kannanottoja tai etsittäessä oikean ja väärän rajoja?
Kaikki eettiset valinnat perustuvat Räsäsen mukaan joidenkin arvojen ja maailmankatsomusten varaan.
– Mikään linjavalinta ei ole eettisesti neutraali. Olemme useissa ihmisyyttä ja perhettä koskevissa kysymyksissä tienhaarassa, jossa joudumme valitsemaan joko kristillisen arvoperustan tai sen torjuvan trendin, Päivi Räsänen sanoi.
Kirkolla raskas hallinto
Räsänen kiinnitti laajassa esityksessään huomiota myös moniin muihin asioihin. Kirkon hallintoa entinen sisäministeri ja kirkollisministeri piti raskaana, monimutkaisena ja byrokraattisena, kirkon ja valtion virallista suhdetta taas pitkälti seremoniallisena.
Hän peräänkuulutti kirkon vahvaa autonomiaa, jonka perustuslaki, kirkkolaki ja uskonnonvapauslaki turvaavat.
Toisaalta Räsänen arvioi, että enemmistöasemasta huolimatta kristillisellä uskolla ei ole enää Suomessa enemmistöasemaa, eikä Suomessa enää eletä kristillisessä yhtenäiskulttuurissa. Siksi kirkon on vahvistettava identiteettiään itsenäisenä kristillisenä yhteisönä.
Yhdeksännessä teesissään Räsänen esitti, että kansalaisaloiteinstrumentilla on ennakoitua suurempi vaikutus yhteiskunnan arvoperustaan ja samalla kirkon toimintaympäristöön.
– Suomessa otettiin vuona 2012 käyttöön kansalaisaloite, jolla vähintään 50 000 kansalaista voi saada ehdotuksensa eduskunnan käsittelyyn.
Kansalaisaloite vähentää puolueiden ja hallituksen mahdollisuutta linjata ns omantunnon kysymyksissä lainsäädäntöä. Omantunnonvapauden piiriin katsotaan kuuluviksi asiat, jotka koskettavat uskontoa, avioliittoa, elämän syntyä ja kuolemaa sekä alkoholia. Niissä puolueet eivät sido edustajiensa käsiä ryhmäpäätöksin, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia, Räsänen sanoi.
Hän muistutti kuitenkin, että kansalaisaloitteella voidaan kuitenkin tuoda hallitusohjelman ohi eduskunnan käsittelyyn ja salin äänestystilanteeseen tavoitteita, jotka eivät sisälly hallitusohjelmaan.
– Vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa linjattiin, että hallitus ei tuo esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista, vaikka kuudesta hallituspuolueesta viisi sitä kannatti. Vaikka sukupuolineutraalia avioliittoa ajava kansalaisaloite oli huonosti valmisteltu, eikä lakivaliokunta sitä kannattanut esimerkiksi lapsivaikutusten arvioinnin puutteen vuoksi, eduskunnan täysistunnon äänestyksessä esitys voitti.
”Demokratia käyttää hyväksi ihmisen luontaista itsekkyyttä”
Kymmenennessä teesissään Räsänen painotti sitä, että kristityllä on täysi perustuslaillinen oikeus ja jopa velvollisuus ottaa kantaa arvojensa pohjalta yhteiskunnan rakentamiseen.
– Demokratiassa enemmistö vetää yhteiskunnallisen rajauksen oikean ja väärän välille. Moraalia on kuitenkin viime kädessä mahdotonta ratkaista äänestämällä. Suurikin enemmistö voi erehtyä. Päätös Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta huutoäänestyksellä. Surmaamista puoltavat äänet saivat murskavoiton, mutta syytön mies tuomittiin, Räsänen sanoi.
Demokratian kohtuullinen todennäköisyys tuottaa hyviä ratkaisuja perustuu Räsäsen mukaan kuitenkin siihen, että ihminen haluaa itselleen hyvää. Demokratia on mahdollista siksi, että ihminen kykenee hyvään, mutta välttämätöntä siksi, että ihminen on paha.
– Demokratia käyttää hyväksi ihmisen luontaista itsekkyyttä. Kun yhteiskuntaa rakennetaan siihen suuntaan, mikä ihmisestä tuntuu hyvältä häntä itseään ajatellen, saadaan usein koko väestön hyvinvointia lisääviä kehitystä. Demokratia tuottaa eettisesti kestäviä ratkaisuja, jos ihmisen ”luonnollinen eettinen ymmärrys” toimii oikeaan suuntaan, Päivi Räsänen sanoi.
”Parempi on saada tunnustusta historian kirjoissa kuin iltapäivälehdissä”
Räsäsen yhdestoista teesi kuuluu: Mitä kauemmas yhteiskunta irrottautuu kristillisestä etiikasta, sitä suuremmaksi nousee tarve tarkistaa luonnollisen moraalilain päätelmiä erityisen ilmoituksen, Jumalan sanan valossa.
– Niin eutanasian kuin abortinkin kohdalla tiedämme, että vääristymätön moraalitaju noudattaa samaa periaatetta kuin viides käsky ”älä tapa”. Koska en halua, että minut tapetaan, minunkaan ei tule tappaa toista ihmistä. Mutta kun luonnollinen oikeustaju vääristyy, se sivuuttaa syntymättömien lasten kohdalla kultaisen säännön.
Eduskuntatyössä Räsäsen kertoi joutuneensa miettimään, mikä arvo jää sellaiselle mielipiteen ilmaisulle, jossa jää vähemmistöön ja häviää.
– Lopputulos on sama, onko siis väliä sillä, että vaikkapa samaa sukupuolta olevien avioliittoa on vastustettu? Mielestäni on. Kovin kauan ei ole siitä ajasta, jolloin elettiin kollektiivista suomettumisen aikaa. Neuvostovallan pelko sokaisi ja vaiensi kritiikin. Silti löytyi niitä, jotka kuljettivat Raamattuja rajan taakse eivätkä ummistaneet silmiään vainoille ja ihmisarvon loukkauksille.
Presidentti Tarja Halonen neuvoi Räsäsen mukaan kerran viisaasti, että parempi on saada tunnustusta historian kirjoissa kuin iltapäivälehdissä. Totuus kirkastuu usein vasta aikojen saatossa, mutta sitä eivät aina löydä historian kirjoittajatkaan.
– Lopulta tulee kuitenkin arvio, joka kestää totuuden ja tämä päihittää inhimillisen historiankirjoituksenkin. Johannes profetoi Ilmestyskirjassa siitä hetkestä, jolloin kuolleet seisovat valtaistuimen edessä ja kirjat avataan, Räsänen sanoi.
Kohu Kansalähetyspäivien puheesta
Kaikkein kovimmat Suomen kirkkoa kohtaavat haasteet nousevat Räsäsen mukaan kirkon itsensä sisältä, Räsänen väitti 13:nnessa teesissään.
– Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi, Räsänen sanoi.
Hän viittasi myös vuoden 2013 Kankaanpään Kansanlähetyspäivillä pitämäänsä puheeseen. Puhe käynnisti tuon kesän yhden kohun, jossa ministerin epäiltiin kehottaneen rikkomaan Suomen lakia. Räsänen naulasi 15:nneksi teesikseen puheeseensa viitaten Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä.
– Kirkkomme arkkipiispakin sanoutui julkisesti pikaisesti irti puheestani. Eduskunnan oikeusasiamies vahvisti kuitenkin pitkässä vastauksessaan uskonnon- ja sananvapauden periaatteen, mikä koskee myös valtioneuvoston jäsenenä olevia henkilöitä. Myös Kirkolliskokouksen hyväksymässä kirkkokäsikirjassa sanotaan: Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä, Päivi Räsänen muistutti
Viimeinen teesi lainattu Lutherilta
Räsäsen viimeinen teesi oli Martti Lutherin teeseistä lainattu: Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.
– Mitä vuoteni politiikassa ovat opettaneet minulle kirkon, kristinuskon ja vallan suhteista? Vallanpitäjät, niin maalliset kuin kirkolliset vaihtuvat, mutta Jumalan sana ei muutu. Kirkot saattavat kuihtua tai horjua perustaltaan, mutta kaikkina aikoina jossakin sana rististä synnyttää uutta elämää. Todellinen kirkko elää Sanasta.
– Ajattelen, että Kristus haluaa rohkaista meitä samoin kuin Ilmestyskirjan Tyatiran seurakuntaa. Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi kuntaa: ”Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen.” (Ilm. 2:25), Päivi Räsänen lopetti.
Kuvat: Jussi Rytkönen. Päivi Räsänen puhui 4.1. Kauniaisissa Suomen Raamattuopiston teologisilla opintopäivillä.
Lue myös:
Päivi Räsänen kiteytti kokemuksensa politiikan ja kirkon suhteista 20 teesiin