Paaviuden historiassa on myös poliittisia murhia

Paavi oli renessanssiajalla italialainen pikku ruhtinas. Kuten muutkin tuon ajan ruhtinaat, myös paavit pyrkivät eliminoimaan poliittisia kilpailijoita ja vastustajiaan, kertoo filosofian tohtori Jussi Hanska Yle radio 1:n Murhaavan heinäkuun Horisontti-ohjelmassa.

- Tiedetään, että Sikstus IV mitä todennäköisimmin yritti murhauttaa Lorenzo de Medicin kuuluisassa Pazzin salaliitossa. Samoin Klemens X saatuaan vihiä, että häntä vastaan suunnitellaan salaliittoa, kuristutti silkkiliinalla Castel Sant’Angelossa tekijöiksi epäillyt henkilöt muitta mutkitta. Sikstus V:n aikana Castel  Sant’Angelon muureilta työntyi erään kronikoitsijan mukaan ulos seipäitä, joiden päässä oli irtihakattuja ihmisen päitä enemmän kuin Rooman toreilla oli meloneja, Hanska sanoo.

Vaikka äärimmilleen viety väkivalta politiikan keinona ei hänen mukaansa ollut mitenkään poikkeuksellista renessanssin aikana, kaikkein hurjimmat tarinat ovat pitkälti sepitettä.

- Historian kirjoituksella oli tuolloin toisenlaisia päämääriä kuin nykyisin. Todellisten tapahtumisen kuvaaminen alkoi nykyisessä mielessä kiinnostaa historioitsijoita vasta 1700-luvun lopulla. Aiemmin kertomuksilla oli lähinnä moraalisia ja opettavaisia tavoitteita.

Esimerkiksi pahamaineisesta Borgia-suvun paavi Aleksanteri VI:sta kerrotaan toinen toistaan hurjempia juttuja. Huhujen mukaan tuleva paavi teki ensimmäisen murhansa jo kaksitoistavuotiaana. Lisäksi hänen kerrotaan kuolleen, koska hän erehtyi päivällisellä lasista ja joi vieraalleen tarkoitetun myrkkypikarin.

- Tarinan mukaan paavi Aleksanteri VI ruumis mädäntyi ja turposi niin pikaisesti, että palvelijat joutuivat hyppimään hänen arkkunsa kannella, että se olisi mennyt kiinni, Hanska sanoo.

Kuuntele lisää paavi Aleksanteri VI:sta ja muista murhaajapaaveista Yle radio 1:n Murhaavan heinäkuun Horisontti-lähetyksestä sunnuntaina klo 11.00. 

Kuuntele juttu Yle Areenasta.