Tuomas Hänninen aloitti työssään noin puoli vuotta sitten. Vuosi on ollut tuulinen muun muassa sen vuoksi, että liike joutuu katsomaan silmästä silmään sen piirissä vuosikymmenien aikana ilmenneitä hyväksikäyttötapauksia. Liike teki asiasta sisäisen selvityksen ja myönsi tekemiään virheitä ja esitti pahoittelut.
Koska on kyse vakavasta asiasta, keskustelu jatkuu. Yksi osoitus tästä oli se, että Haaparannan kirkkoherra Kimmo Sulila, itsekin vanhoillislestadiolainen, kertoi viime viikolla Kotimaa24:lle, että hän on evännyt Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtajan Olavi Voittosen saarnavuoron seurakuntansa kirkossa Ruotsissa. Syyksi hän ilmoitti liikkeen piirissä tapahtuneiden hyväksikäyttötapausten aiheuttaman julkisen hämmennyksen.
Hänninen sanoo, että hänen sympatiansa ovat Voittosen puolella.
– Sulila on kirkkoherra ja hänellä on valtuus toimia tällä tavalla, minä en halua puuttua hänen viranhoitoonsa enkä arvailla asian taustoja. Mutta asian hoitaminen olisi voinut tapahtua sivistyneemmin eli suora yhteydenotto ja keskustelu ja toisen osapuolen (Voittosen) kuuleminen, ennen kuin asia on julkisuudessa, olisi ollut kohtuullista. Voittonen joutuu aika kiusalliseen valoon, kun asia hoidetaan tällä tavalla, Hänninen sanoo.
Kysymykseen, aikooko SRK puuttua jollain tavoin Sulilan toimintaan, Hänninen toteaa, että Tornion rauhanyhdistys on itsenäinen ja SRK ei halua puuttua yhdistyksen sisäisiin asioihin. Sulila kuuluu Tornion yhdistykseen. Sulila on myös kutsuttu jakamaan ehtoollista kesän suviseuroihin Lumijoelle. Onko hän tervetullut?
– Tuohon en kommentoi, koska organisaatio on jo jakajat listannut. En minä usko, että tämä asia on esteenä, Hänninen sanoo.
Puoskaroinnin riskit paljastuneet
Hännisen mukaan lastensuojelu- ja perheväkivalta-asioihin liittyvät vakavat haasteet – Hänninen puhuu lastensuojelukriisistä – ovat synnyttäneet SRK:n hallinnossa keskustelua asiantuntijoiden käytöstä.
– Ilmi tulleet tapaukset ovat paljastaneet ”puoskaroinnin riskit” eli sen en että maallikot hoitavat asioita, jotka kuuluvat selkeästi asiantuntijoiden hoidettavaksi. On tullut tarve selkeyttää rooleja ja muistuttaa että SRK:n sekä rauhanyhdistysten tehtävä on mahdollisimman selkeästi raamatullisen sielunhoidollinen. Perheväkivaltaan ja lastensuojeluun liittyvät asiat kuuluvat yhteiskunnassamme viranomaisten hoidettavaksi, Hänninen linjaa.
– Lastensuojeluviranomaiset ja poliisi ovat myös vanhoillislestadiolaisten perheiden lasten suojelijoita. SRK haluaa rakentaa jatkossa suoraa ja avointa yhteistyötä yhteiskunnan viranomaisiin. Viranomaiset kykenevät hahmottamaan kokonaisuutta, suhteuttamaan ilmiöt yhteiskunnan kokonaistilanteeseen ja tekevät työnsä vaitiolovelvollisina. Asioiden oikea käsittelytapa julkisuudessa on kaikkien osapuolten kannalta hyvä asia.
Hänninen toteaa myös, ettei lasten hyväksikäyttöasioiden käsittely istu esimerkiksi seurapuheisiin, vaan niiden olisi hyvä käsitellä Raamatun tekstejä. Alustuksissakin niiden käsittely vaatisi tarkkaa harkintaa.
– Asia mikä tavallisen ihmisen kuulemana ei herätä huomiota, saattaa hyväksikäytön uhrin näkökulmasta tuntua ahdistavalta. Myönnän itsekin tässä asiassa varmasti tehneeni virheitä ja toivon että olisin niistä oppinut.
Puhumisen kynnys liikkeessä madaltunut
Vaikka vanhoillislestadiolainen liike on ollut viime aikoina myrskyn silmässä, esimerkiksi seuroissa kävijöiden määrä on lisääntynyt. Hännisen mukaan liikkeessä keskustellaan myös enemmän.
– Varmasti avautumistakin on liikkeessä tapahtunut, sisälle ja ulos. Näen sen hyvänä asiana.
Hännisen mukaan lastensuojeluun liittyvä keskustelu on madaltanut puhumisen kynnystä muutoinkin.
– Ihmiset, joilla on katkeruutta tai pahaa mieltä SRK:ta kohtaan, ovat uskaltaneet avata suunsa.
Kaikkia ulostuloja Hänninen ei pidä rakentavina. Tällä hän viittaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käytyyn keskusteluun SRK:n johtokunnan luottamuksesta ja siitä, miten johtokunta on onnistunut hoitamaan lasten hyväksikäyttötapausten käsittelyä.
– Johtokunnan luottamus mitataan Suviseurojen vuosikokouksessa. On ymmärrettävääkin, että luottamus asetetaan kyseenalaiseksi, mutta keskustelun oikea paikka on vuosikokous, Hänninen sanoo.
Pääsihteerinä Hänninen ei ota kantaa, kuinka paljon johtokunnassa tapahtuu henkilövaihdoksia. Hänninen kuitenkin arvioi, että epäluottamusta osoittava ryhmä on marginaalinen.
Hännisen mielestä on ymmärrettävää, että naisten pääsystä johtokunnan jäseniksi keskustellaan. Hän sanoo, että keskustelulle on oltava tila, muttei ennakoi millään tavoin esimerkiksi sitä, esitetäänkö naisia seuraavassa vuosikokouksessa johtokunnan jäseneksi.
Onko liikkeessä teologista estettä naisen valituksi tulemiselle?
– Haluaisin, että siitä keskusteltaisiin. Minulla on asiaan oma mielipide, mutten halua sitä keskustelun tässä vaiheessa kertoa julkisuuteen.
Lue myös: Tuomas Hänninen vanhoillislestadiolaisen liikkeen pääsihteeriksi
Haaparannan kirkkoherra laittoi lestadiolaisjohtajan ”lepäämään”
Lestadiolaisjohtajan saarnaamisen estänyt kirkkoherra valottaa ajatteluaan