Pääkirjoitus: Puuttuva äänioikeus näyttää maallikon todellisen paikan kirkossa

Tiistaina kirkolliskokoukseen valitaan edustajat nelivuotiskaudelle. Kaksi kertaa vuodessa Turussa kokoontuva kirkolliskokous on eduskuntaan verrattava kirkon tärkein päättävä elin.

Samalla valitaan edustajat vuonna 2004 toimintansa aloittaneisiin hiippakuntavaltuustoihin. Niitä on oltu jo lopettamassa, mutta piispainkokous päätti jatkaa ja kehittää valtuustojen toimintaa.

Kehittämistä se perustelee sillä, että kirkon päätöksenteossa maallikoilla on tärkeä rooli päättäjinä pappien rinnalla.

Piispainkokouksen mukaan maallikot tuovat hiippakuntavaltuustojen kautta kirkolliseen päätöksentekoon ”mahdollisuuden hyödyntää seurakuntalaisten elämänkokemusta ja muutakin kuin teologista ammattiosaamista”.

Edellinen kuulostaa maallikon näkökulmasta hyvältä, mutta käytännössä se on lähinnä sanahelinää. Hiippakuntavaltuustot voivat tehdä esityksiä kirkolliskokoukselle, mutta varsinaista päätäntävaltaa niillä ei ole.

***

Päätökset tehdään kirkolliskokouksessa. Se päättää kirkon oppia sekä työtä koskevista keskeisistä linjauksista. Se tekee muutosesitykset kirkkolaista eduskunnalle, joka joko hylkää tai hyväksyy ne.

Kirkolliskokoukseen kuuluu 109 edustajaa: hiippakuntien piispat ja kenttäpiispa sekä hiippakunnista valitut 96 edustajaa. Heistä 32 on pappeja ja 64 maallikoita. Lisäksi saamelaiskäräjät ja valtioneuvosto valitsevat edustajansa kullekin istuntokaudelle.

***

Puuttuva äänioikeus kirkolliskokousvaalissa näyttää maallikoiden todellisen paikan. Äänioikeutettuja kirkolliskokousvaalissa ovat papiston lisäksi seurakuntien ja hiippakuntien luottamushenkilöt. Äänioikeutetut muodostavat alle prosentin kirkon jäsenistöstä.

Harvojen äänioikeutta on perusteltu muun muassa sillä, että yleisellä äänioikeudella äänestysprosentti jäisi alhaiseksi.

Näin todennäköisesti tapahtuisi. Se on kuitenkin kestämätön perustelu yksittäisen kirkkoonsa sitoutuneen jäsenen näkökulmasta. Nykyinen käytäntö saattaa osaltaan etäännyttää kirkosta.

Jotta maallikoilla olisi oikeasti tärkeä rooli kirkollisessa päätöksenteossa, kuten piispankokous perusteli hiippakuntavaltuustojen kehittämistä, maallikoilla pitäisi olla äänioikeus kirkolliskokousedustajien vaalissa.

Pääkirjoitus on julkaistu 7.2.2020 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Kuva: Olli Seppälä. Kirkolliskokouksen istuntosali Turun kristillisellä opistolla.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliMysteerikuva: Ketkä ovat koivun alla? – Katso myös edellisen kuvan ratkaisu
Seuraava artikkeliKolumni: Ajattelin kuuntelevani nykymusiikkia väärin, mutta pystyn yhä muistamaan nuo ihanat värit

Ei näytettäviä viestejä