Pääkirjoitus: Mistä verkkoajan liikkuva e-kristitty saa pelastuksen välineet jatkossa?

Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen. Kuva: Jukka Granström

Myöhäiskeskiajan kirkkotaiteessa yleistyi kuolemantanssi-motiivi. Siinä luurangot vievät mukanaan tanssiin niin maan mahtavia kuin köyhiäkin. Taustalla oli varsinkin 1300-luvun musta surma, joka niitti ison osan Euroopan väestöstä.

Koronapandemia ei onneksi ole ollut läheskään niin vaarallinen. Mutta viruksen aiheuttamaa kuolemaa, murhetta, ahdistusta ja muuta haittaa on kuitenkin ollut liikaa. Nyt on aika kirkossa miettiä, mitkä kuluneen vuoden opetukset ovat olleet. Entistä pienemmillä resursseilla pitäisi pystyä myös uuteen.

***

Kirkkoa on kiitettävä siitä, että se ei uskonnonvapauteensa nojaten ole esiintynyt koronatietäjänä, vaan on osana yhteiskuntaa mukautunut viranomaisten ja asiantuntijoiden ohjeisiin. Kirkko on myös taitavasti ja oikea-aikaisesti siirtynyt muun yhteiskunnan tavoin verkkoon.

Toisaalta kirkko on korona-aikana ollut varsin näkymätön. Läsnäolon kirkosta tuli poissaolon kirkko. Tilanne on toki sille melko mahdoton, koska kokoontua ei voida. Mikä lienee tämän ajan seuraus esimerkiksi messussa käymisen tavoille? Mutta kirkon varsinainen ja ainoa oma asia, evankeliumi, on levinnyt myös koronan varjossa.

On viisasta ja jatkossakin kannatettavaa, että kirkon messut, hartaudet ja muut ohjelmat ovat myös siellä, missä muutkin suomalaiset, eli Ylen ja kaupallisilla kanavilla, nettisivuilla ja somessa.

***

Pandemian jälkeen etätyö ja muuttovirtojen muuttuminen tuovat sekä kunnat että seurakunnat uuteen tilanteeseen. Jotkut poliitikot puhuvat jo e-kuntalaisuudesta.

Aito ihmiskontakti, messu, seurapenkki ja kaikki kokoava työ ovat koronan jälkeen arvossaan ja seurakuntien parokiaalimalli on yhä oikea lähtökohta. On silti oikein huomata entistä valppaammin myös verkkoajan nomadiseurakuntalainen: Mikä oikeasti on liikkuvan etätyöläisen tai -eläkeläisen seurakunta? Mikä juuri kotiseurakunnan merkitys hänelle on? Mistä e-kristitty saa pelastuksen välineet?

Paluu normaaliin merkitsee kirkolle uuden ajan vaativaa missiota entistä verkostoituneemmassa maailmassa. Mutta kirkko on jo ottanut oikeita askeleita. Ja onhan kirkon Herra myös kuolemantanssin lopullinen voittaja.

Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja. Pääkirjoitus on julkaistu 19.2.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.