Pääkirjoitus: Käytännöllisyys määrittää Suomessa juhannuksen ja muiden kirkollisten pyhien sijoittumisen kalenteriin

Vaikka juhannuksen nimi juontuu Johannes Kastajasta, moni ajattelee, että juhannus ei varsinaisesti ole uskonnollinen juhla. Mutta kyllä se on, vaikka kristillinen kirkkovuosiajattelu uhkaa jäädä kansanperinteen, yleisen valon ja kesäyön ihastelun jalkoihin.

Kirkkovuosi on dynaaminen verkosto, jossa juhlapäivillä on usein viittaussuhteita edeltäviin tai tuleviin päiviin. Kirkkovuosi on myös jaettu isompiin teemallisiin kokonaisuuksiin, joulu-, pääsiäis- ja helluntaijaksoihin.

Juhannus eli Johannes Kastajan päivä on yksi kirkkovuoden erityispyhistä.

Alun perin juhannusta vietettiin vuoden valoisimpana päivänä, mutta katolisen kirkon linjauksella se siirrettiin 400-luvulla kesäkuun 24. päivään eli ajankohtaan tasan puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Juhannuksen (Johannes Kastajan päivän) tähtäyspiste on siis joulussa ja Vapahtajan syntymässä. Tarkkaan ottaen Jeesus syntyi 25. joulukuuta, mutta johtuen roomalaisesta hieman erikoisesta tavasta numeroida päiviä, juhannus on 24. kesäkuuta.

Eräissä maissa juhannus on edelleen tällä perinteisellä paikallaan 24. kesäkuuta, mutta Suomessa ja Ruotsissa ei. Juhannuspäivää vietetään meillä ilmeisesti käytännöllisyyssyistä lauantaina, joka sijoittuu kesäkuun 21. ja 26. päivien väliseen aikaan vuodesta riippuen. Muutos tehtiin vuonna 1955.

***

Ylipäätään Suomessa kirkollisten pyhien määräytymisperusteena on nykyisin käytännöllisyys. Vanhoja kristillisiä juhlapyhiä vietetään suunnilleen silloin, kun niitä perinteisesti on vietetty, mutta ei hirttäydytä pilkuntarkasti päivämääriin ja arkipyhiin. Esimerkkejä tällaisista juhlapyhistä, joilla on perinteisesti ollut kiinteä päivä, mutta joiden vietossa on ”luterilais-suomalaisia vapauksia”, ovat mikkelinpäivä, pyhäinpäivä, kynttilänpäivä ja marianpäivä.

Toinenkin suomalainen juhlapäiväerikoisuus näkyy juhannuksessa. Nimittäin se, että juhlinta painottuu aattoon. Se on kokkojen, leikkimielisten juhannustaikojen, pitkään valvomisen ja valon juhlinnan aikaa. Ymmärrettävästi juhannuspäivä ei ole vilkkain kirkossakäyntipäivä.

Juhannus on myös yksi Suomen virallisista liputuspäivistä.

Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö. Pääkirjoitus on julkaistu 22.6. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliRovaniemen seurakunta suojelee 131 hehtaaria vanhaa metsää – Illin­vuopajan suojelu­alueesta tehtiin päätös
Seuraava artikkeliLuonto puhuu: Voinko minä koskaan olla onnellinen?

Ei näytettäviä viestejä