Pääkirjoitus: Kannettu vesi ei kaivossa pysy – Afganistan on maailmalle herätys

Viime viikkojen uutisissa maailmaa on hämmästyttänyt Afganistanin nopea luhistuminen ääri-islamilaisen Taleban-liikkeen haltuun länsimaisten sotilaiden lähdettyä.

Samalla on pelätty aiheellisesti sitä julmaa kohtaloa, joka afganistanilaisten, erityisesti naisten, tyttöjen ja kaikkien länsimaita avustaneiden osaksi voi tulla talebanien komennon alla.

Afganistan on kautta aikojen eristyksissä elänyt maa, johon nykyaika ei koskaan ole kunnolla ennättänyt. Maan nykyinen kärsimys alkoi vuoden 1978 vallankumouksesta, Neuvostoliiton miehityksestä, sodasta ja sisällissodasta. 2000-luvulla tulivat taistelut Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman kanssa ja sitä seurannut kriisinhallintaoperaatio, johon Suomikin osallistui.

Näinä päivinä on kyselty, oliko avunannon vuosikymmenistä, tukimiljardeista ja uhreista hyötyä. Valuiko kaikki hiekkaan? Onko jatko vain kaaosta, väkivaltaa ja pakolaisuutta? Vai kylvivätkö rakentamisen ja koulunkäynnin vuosikymmenet sittenkin hyvän siemenen?

*

Afganistaniin on viimeiset 40 vuotta yritetty juurruttaa sosialismia, sekularismia, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Talebanin voitto osoittaa, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Se osoittaa myös, että afgaanien vapaus ei voi olla vain ulkomaisten aseiden varassa. Muutoksen on tultava maan sisältä.

Tästä seuraa myös länsimaalaisittain ongelmallinen kysymys: olisiko amerikkalaisen Samuel P. Huntingtonin 1996 esittämä profetia maailman jakautumisesta moneen kilpailevaan sivilisaatioon sittenkin totta? Tuossa visiossa edustuksellinen demokratia kuuluu varsinaisesti vain yhteen – eli länsimaiseen – sivilisaatioon.

Tässä ei kuitenkaan ole syytä antaa periksi: demokratia ja ihmisoikeudet, joukossa sanan- ja uskonnonvapaus, on tarkoitettu kaikille kansoille. Myös afgaaneille.

Mutta Kabulin uudet valtiaat eivät voi seurauksitta jatkaa terroriaan: jossakin vaiheessa maailma toivottavasti jollakin riittävällä tavalla puuttuu asiaan.

Afganistanilaisia ei nyt pidä jättää yksin.

Pääkirjoitus julkaistu myös 20.8. ilmestyneessä Kotimaassa

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliUusi julkaisu avaa kristinuskon ja juutalaisuuden kohtaamisen historiaa ja nykypäivää
Seuraava artikkeliMysteerikuva: Mikä bändi poseeraa? – Katso myös edellisen kuvan ratkaisu

Ei näytettäviä viestejä