Evankeliset, heränneet, kansanlähetysläiset ja vanhoillislestadiolaiset olivat viikonvaihteessa koolla omilla kesäjuhlillaan.
Tutulla tempolla veisaavassa tai laulavassa joukossa on useimmiten hyvä olla. Elämää joko joskus tai usein sävyttävän ulkopuolisuuden kokemuksen sijaan saa hetken aikaa tuntea kuuluvansa suureen heimoon.
Herätysliikkeiden kesäjuhlille osallistuu kuitenkin vain pieni vähemmistö kirkon jäseniä. Viikonvaihteen juhlat kokosivat yhteensä noin 100 000 osallistujaa, eli kolme prosenttia kirkon jäsenistä.
Toki juhlille osallistuttiin myös median välityksellä, kun suviseurojen jumalanpalvelus televisioitiin suorana. Ensi sunnuntaina Yle Radio 1 lähettää herättäjäjuhlien päiväseurat. Lisäksi juhlilta lähetettiin verkossa ohjelmaa.
* * *
Samaan aikaan herätysliikkeiden kesäjuhlien kanssa vietettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavaa Helsinki pride -viikkoa. Tapahtumaan liittynyt kulkue kokosi noin 80 000 ihmistä.
Pride-viikon kulkueeseen ja suurpiknikkiin osallistunut Elli sanoi Iltasanomien haastattelussa: ”Tuntuu, että täällä ollaan osa yhteisöä.” Ellin lausunto kertoo oleellisesta. Ihmisyyteen liittyy kaipuu kuulua heimoon. Yhteisöön, jossa on hyväksytty sellaisena kuin on.
* * *
Yksi herätysliikkeitä toisistaan erottava asia on, rakentaako liike Jumalan ja ihmisen väliin raja-aitoja ja jos, niin millaisia aitoja. Edellyttääkö yhteisöön sisälle pääsy ja siinä pysyminen tiettyjen ehtojen täyttymistä.
Parhaimmillaan herätysliike tarjoaa yhteisöllisyyden lisäksi kokemuksen siitä, ettei mitään ehtoja tai aitoja ole, vaan jokainen ihminen on Jumalalle rakas. Riippumatta siitä, mihin vähemmistöön tai enemmistöön hän kuuluu.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja. Pääkirjoitus on julkaistu 8.7. ilmestyvässä lehdessä.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä yhden kerran.\n>Antoisia lukuhetkiä!