Pääkirjoitus: Avioliitto taas kerran kirkollis­kokouksen asialistalla

Kuva: Jukka Granström

Kirkolliskokous järjestetään myös tänä vuonna poikkeuksellisena ajankohtana elokuun ensimmäisellä viikolla.

Pandemia on kehittynyt kesän aikana huonompaan suuntaan. Toukokuun alussa, jolloin kirkolliskokous tavallisesti järjestetään, tilanne olisi ollut parempi. Sitä ei voinut tietää, kun ajankohdan siirtämisestä päätettiin.

Yksi kirkolliskokouksen viime vuosien kestoaihe on ollut avioliitto. Ensi viikolla sitä käsitellään 44 edustajan tekemän aloitteen pohjalta. Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous pyytää piispainkokousta tekemään esityksen kirkollisesta vihkimisestä ja siunaamisesta samaa sukupuolta oleville pareille.

Kirkon omilla sivuilla todetaan, että ”kirkon avioliittokäsitys ilmaisee kirkon näkemyksen kristillisestä avioliitosta miehen ja naisen liittona, eikä ole kannanotto seksuaaliseen suuntautumiseen tai parisuhteisiin”.

Edellistä on vaikea ymmärtää niin etteikö kirkon avioliittokäsitys olisi kannanotto seksuaaliseen suuntautumiseen tai parisuhteisiin. Nykytilannehan on edelleen se, kirkon avioliittokantaa määrittää kirkollista vihkimistä toivovan seksuaalinen suuntautuminen.

Vähemmistöjen ihmisoikeuksia loukkaavan tilanteen muuttaminen edellyttää sitkeyttä muutosta ajavilta kirkolliskokousedustajilta.

Eduskunta päätti jo vuonna 2014, että samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. Kirkossa asian käsittely on jatkunut ratkaisemattomana vuodesta toiseen.

*

Kirkkohäät ovat toisellakin tapaa muutoksessa. Niiden parien määrä, jotka ylipäätään toivovat kirkollista vihkimistä, vähenee jatkuvasti.

On mahdollista, että lähivuosina ja vuosikymmeninä pieni vähemmistö avioliiton solmivista ylipäätään enää toivoo kirkollista vihkimistä.

Tätä kehitystä kuvaa se, että viime vuonna vain vajaa kolmannes kaikista avioliitoista solmittiin kirkollisesti, kun vielä kymmenen vuotta sitten vastaava määrä oli noin puolet.