Pääkirjoitus: Ajatusta messusta seurakunta­elämän keskuksena on syytä tarkastella kriittisesti

Kotimaan verkkosivuilla haastatellaan tuoreeltaan vastavalittuja kirkkoherroja. Niin myös Malmin seurakuntaan Helsinkiin valittua Elina Perttilää viime viikolla (10.11). Hän tuli haastattelussa sanoneeksi ajatuksen, joka herätti varsinkin verkossa keskustelua: ”Messu ei ole seurakunnan elämän keskus, vaan kolmiyhteinen Jumala, ja messu on yksi tapa ilmentää tätä.”

Perttilän ajatus voi tuntua oudolta varsinkin niistä, jotka ovat pitkään työskennelleet jumalanpalvelusten uudistamisen parissa. Monissa seurakunnissa asiaan on panostettu ajattelua ja työvoimaa.

Mutta monet kokevat Perttilän ääneen sanoman ajatuksen myös vapauttavana. Se vastaa monien kokemusta ja ympäröivää todellisuutta, varsinkin isoissa kaupunkiseurakunnissa.

Messun määrittely seurakunnan elämän keskukseksi on kirkollinen hokema, mantra. Siitä on tullut yksi kirkollisen itseymmärryksen ilmaus. Yhdelle, kaikille yhteiselle messulle myös löytyy runsaasti teologisia perusteluja, kuten pienille jumalanpalvelusyhteisöillekin.

***

Jos luterilaista kansankirkkoajatusta on yhtään enää jäljellä, ajatusta messusta seurakuntaelämän keskuksena on syytä tarkastella myös kriittisesti.

Pahimmillaan messukeskeisyys asettaa seurakuntalaiset ikään kuin eri kasteihin. Ylinnä on messuväki, alempana erilaisissa piireissä ja kerhoissa viihtyvät.

Näin ei tietenkään pidä olla, eikä varmaan olekaan, kun asiaa pysähdytään miettimään. Jumala vaikuttaa ihmisiin eri tavoin eri elämäntilanteissa. Aina ei ole messun aika.

Jumalanpalvelus, ehtoollinen ja liturgia, on kuitenkin uskonnonharjoituksen erityinen ja tunnistettava muoto. Sillä on aina paikkansa, ja sitä tulee kehittää. Mutta kristillinen käsitys uskonelämästä ei ole sidottu vain muotoihin.

Vaikka messu ei olisikaan seurakuntaelämän keskus, se on silti olennainen osa kirkkona ja kristillisenä yhteisönä elämistä.

Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö. Pääkirjoitus on julkaistu 19.11.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Pääkirjoitus: Ajatusta messusta seurakuntaelämän keskuksena on syytä tarkastella kriittisesti

Edellinen artikkeliKannatus­kirjoitus: Matti Salomäki Lapuan hiippa­kunnan piispaksi
Seuraava artikkeliJani Kairavuo valittiin pappis­asessoriksi Turun arkki­hiippakuntaan

Ei näytettäviä viestejä