Jari Jolkkonen vastaa Kotimaa24:n kysymyksiin, mistä on kyse piispojen ja herätysliikejohtajien tahdonilmaisussa vuodelta 2009. Tahdonilmaisulla on sekä vastustettu että puolustettu säännöllistä Sleyn seurakuntatiloissa järjestämää jumalanpalvelustoimintaa, jossa naispapit eivät ole toimittajina.
Espoolaisen Espoonlahden seurakunnan tiloissa vietetään Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) järjestämiä messuja noin kahdesti kuussa. Asian käsittely on edennyt tuomiokapituliin piispa Mikko Heikan ilmoitettua, ettei hän hyväksy tahdonilmaisun perusteella jumalanpalvelustoimintaa, nimenomaan säännöllistä sellaista. Kirkkoherra Jouni Turtiainen on puolustanut toimintaa vedoten muun muassa kirkon moniäänisyyteen. Hänen mielestään yhteistyössä ei voi olla kyse siitä, että sitä osoitettaisiin vain silloin tällöin.
Oulussa taasen tuomiorovasti Matti Pikkarainen ja piispa Samuel Salmi ovat asettuneet vastaavankaltaisten Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa järjestettävien Sley-messujen taakse.
Piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen, käsittelevätkö piispat tai piispat ja herätysliikejohtajat tahdonilmausasiaa uudelleen, koska sitä tulkitaan seurakunnissa eri tavoin?
– Piispojen ja herätysliikejohtajien tahdonilmaus pysyy aivan tietoisesti yleisellä tasolla. Sen konkreettinen soveltaminen kuuluu seurakunnille jo siksi, että ne päättävät itse omasta toiminnastaan, tiloistaan ja niiden lainaamisesta muille, kuten partiolaisille, kuoroille, herätysliikkeille ja niin edespäin. Uutta neuvotteluprosessia tahdonilmauksesta ei nyt ole vireillä. Kukin piispa pitää suoraan yhteyttä hiippakuntansa seurakuntiin ja herätysliikkeisiin, ja asiasta varmaan puhutaan näissä kohtaamisissa.
Miten velvoittava, virallinen tai juridinen paperi tahdonilmaisu on kirkossa?
– Jo otsikko osoittaa, että kyse on nimenomaan tahdonilmaisusta eli kirkon ykseyden vaalimisesta, hengellisen yhteyden vahvistamisesta, ei hallinnollisesta määräyksestä.
Salliiko tahdonilmaisu säännöllisen herätysliikkeiden messutoiminnan seurakuntien tiloissa?
– Tahdonilmauksessa ei oteta kantaa tilapäisyyteen tai säännöllisyyteen. Ne ovat käsitteinä liukuvia, ja on vaikea nähdä, miten ne ratkaisisivat asian. Olympialaiset pidetään neljän vuoden välein hyvin säännöllisesti. Joissakin seurakunnissa vietetään Tuomas-messua noin neljän kuukauden välein ja se katsotaan tilapäiseksi.
– Toiseksi toimivalta kirkkotilojen käytöstä kuuluu kirkkoherralle ja seurakuntaneuvostolle, ei piispainkokoukselle eikä käräjäoikeuksille. Siksi juuri heidän rooteliinsa kuuluu päättää myös säännöllisyydestä ja tilapäisyydestä. Jos kirkkoherra ja neuvoston enemmistö päätyvät eri kannalle, silloin asian ratkaisee tuomiokapituli. Tämä on hyödyllinen varamekanismi pattitilanteiden estämiseksi.
– Tässä systeemissä seurakunnissa ja hiippakunnissa voi syntyä erilaisia käytäntöjä. Se vain pitää hyväksyä.
Voidaanko tahdonilmaisun mukaista, esimerkiksi Espoonlahden-tapaista jumalanpalvelusyhteistyötä pitää syrjintänä?
– En osaa ottaa kantaa Espoonlahden tilanteeseen, kun tuntuu, etten tunne kaikkia yksityiskohtia. Yleisesti voi sanoa, että rajaa menee työvuorojen järjestämisessä. Jos ulkopuolisen järjestäjän toiminta ei kuulu seurakunnan työvuororotaation piiriin, on vaikea osoittaa syrjintää. Ehkä juridiikkaa enemmän on kysymys tahdosta. Halutaanko seurakunnissa ja kirkossamme tehdä tämmöistä yhteistyötä? Mitä me itse kirkkona haluamme?
Lue myös: Espoonlahden Sley-messut tuomiokapitulin pohdittavaksi
Piispa Heikka ei salli Espoon naispapittomia messuja
Sleyn erillismessuja Espoossa – moniäänisyyttä vai syrjintää?
Oulun tuomiorovasti hämmästelee Heikan ”inkvisitio-linjaa”
Kirkkoherra pysyy kannassaan – Sley-messut jatkuvat
Naisteologien pj: Oulun ja Espoon messut ovat erillismessuja