”Ongelma on, että uskonnolla on voimaa”, sanoi Etelä-Afrikan yliopiston professori Tinyiko Maluleke Suomen Lähetysseuran seminaarissa viime perjantaina. ”Jos sillä ei olisi voimaa, se ei olisi ongelma.”
Professori Maluleke pohti, miten uskonnon ja vallan käyttö näkyy siirtomaavallan jälkeisessä ajassa. Maluleken kotimaassa kerrotaan, että kun valkoinen mies saapui sinne, maan asukkaat omistivat maan ja valkoinen mies omisti Raamatun.
– Valkoinen mies sanoi: rukoilkaamme. Suljimme silmämme kuuliaisesti, ja kun avasimme ne rukouksen lopussa, maa oli hänen hallussaan ja meille oli jäänyt Raamattu. – Onko Raamattu järjetön korvaus kaikesta siitä, mitä afrikkalaiset ovat menettäneet, vai onko se kuva kaikesta siitä, mitä afrikkalaisilla oli kerran ja mistä he haaveilevat? Maluleke pohti. Maluleken mukaan siirtomaavallan aikaisilla asukkailla ja heidän jälkeläisillään on iso ongelma, joka koskettaa heidän käsiään, päätään ja sydäntään. Hän vertasi tilannetta kertomukseen, jossa nuoret vievät pikkulinnun kylän tietäjän eteen ja haluavat tämän sanovan, onko lintu elossa vai kuollut. Jos tietäjä sanoisi, että lintu on elävä, he voisivat katkaista siltä nopeasti kaulan ja osoittaa, että tietäjä oli väärässä. Jos tämä taas sanoisi linnun olevan kuollut, he päästäisivät sen lentoon. – Tietäjä sanoi nuorille: Se, elääkö lintu, riippuu teistä itsestänne.