Suomalaiset nuoret suhtautuvat aikaisempaa kriittisemmin kirkkoon ja uskontoihin. Tämä selviää kansainvälisestä tutkimusprojektista, jossa seurataan rippikoulu- ja isostyötä Euroopassa.
Suomalaisten nuorten suhtautuminen rippikoulun keskiössä oleviin asioihin, kuten uskoon Jumalaan tai Jeesuksen ylösnousemukseen, on selvästi negatiivisempaa, kertoo tutkimusta tekevä Jouko Porkka Diakonia-ammattikorkeakoulusta.
– Tutkimusta tehtiin vuonna 2008 ja nyt vuonna 2013. Viiden vuoden aikana muutos on ollut keskimäärin 10 prosenttia negatiivisempaan suuntaan, Porkka kertoo.
Esimerkiksi vuonna 2008 rippikoulun päättyessä 43 prosenttia vastaajista on pitänyt kirkon jäsenyyttä itselleen merkityksellisenä. Vuonna 2013 enää 33 prosenttia rippikoulun päättävistä oli samaa mieltä.
Samoin vuonna 2008 89 prosenttia rippikoulun päättävistä nuorista halusi kastaa tulevat lapsensa, mutta vuonna 2013 näin ajatteli enää 78 prosenttia.
Jouko Porkka kertoo, että nuorten kriittinen suhtautuminen kirkkoon on linjassa koko väestöä koskevien tutkimusten kanssa.
– Tätä on vaikea selittää muuten kuin sillä, että selkeä murros on tapahtunut. Yhteiskunnassa on paljon kirkkokriittisyyttä. Median kautta tuleva kriittisyys ja keskustelu kirkosta eroamisesta värittävät kuvaa kirkosta.
Porkka kertoo, että myös nuorten uskonnollinen kotikasvatus on vähentynyt.
Isosia tutkittaessa kävi ilmi, että joukossa on myös ateisteina itseään pitäviä.
– Heitä on noin 7-10 prosenttia, riippuen siitä miten he itse määrittelevät itsensä, Porkka sanoo.
Hän ei kuitenkaan pidä tätä välttämättä huonona asiana. Nuoruuteen kuuluu kyseenalaistaminen.
– On hienoa, että seurakunnan nuorisotyö kestää perusteellisen kyseenalaistamisen. Sillekin pitää olla tilaa. Minusta on viisautta ottaa mukaan erilaisia isosia.
Miten käy rippikoulun?
Tutkimustulokset eivät tarkoita kuolemantuomiota kirkon rippikoulutyölle. Jouko Porkka muistuttaa, että 1970-luvulla Suomen ja Ruotsin osallistumistilastot olivat samalla tasolla. Nyt Ruotsissa rippikoulun käy noin 30 prosenttia ja Suomessa yhä reilut 80 prosenttia nuorista.
– Suomessa rippikoulua alettiin määrätietoisesti kehittää 1970-luvun alussa. Panostus on vaikuttanut siihen, että ripari on säilyttänyt asemansa nuorisokulttuurissa. Missään muussa tutkimusmaassa rippikoulun asema ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa, Porkka sanoo.
Kun Suomessa nuorten kirkkokriittisyys on viidessä vuodessa kasvanut, on muissa tutkimusmaissa kehitys ollut päinvastaista. Porkka kertoo, että vuoden 2008 tutkimuksen jälkeen muissa maissa tuloksia on käsitelty työntekijöiden kanssa ja tuloksena on ollut rippikoulutyön uudistamisliike. Suomesta leviävät hyvät mallit, kuten isostyö, ovat vahvistaneet rippikoulun asemaa muissa maissa.
Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa ei voida ajatella rippikoulutyön sujuvan omalla painollaan. Jouko Porkka käyttää Ruotsia esimerkkinä. Vaikka maassa on viime vuodet kehitetty riparia ja tehty hyvää rippikoulutyötä, eivät 1970- ja -80-luvuilla pudonneet osallistumisluvut juurikaan nouse. Tämä johtuu Porkan mukaan siitä, että Ruotsissa ripari on menettänyt asemansa nuorisokulttuurissa.
– Rippikoulun eteen pitää tehdä Suomessakin töitä. Tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota markkinointiin, sillä riparille tuleminen ei enää ole itsestään selvää.
Hyvin hoidettu rippikoulutyö on itsessään paras markkinakeino, sillä nuorten keskuudessa viidakkorumpu kuuluu kauas.
Porkan mukaan rippikoululla ei ole hätää niin kauan kuin osallistumisprosentti pysyy yli 70.
– Vaarana on myös tiukentuva talous. Kun pitää saada säästöjä, ajatellaan että lyhennetään leiriä muutamalla päivällä.
Jouko Porkka viittaa Kati Niemelän aikaisempiin tutkimuksiin, joiden mukaan leirijakson kriittinen raja näyttää olevan kuuden ja seitsemän leirivuorokauden kohdalla.
– Rippikouluissa, joissa leirijakson pituus jää alle viikon mittaiseksi, nuorten myönteinen asennemuutos kirkkoa, seurakuntaa ja uskoa kohtaan jää huomattavasti vähäisemmäksi kuin rippikouluissa, jossa leirijakso on vähintään seitsemän vuorokauden mittainen.
Porkka huomauttaa, että hyvä rippikoulukokemus muodostuu monista tekijöistä. Kuitenkin havainnolla on hänen mukaansa vahva tilastollinen tuki ja se antaa viitteitä siitä, mitä leirijaksojen lyhentämisestä saattaa seurata koko kirkon tasolla.
Nuorten kriittisistä asenteista uutisoi ensimmäisenä Yle.
Kuva: Olli Seppälä