Nepalissa kesän viljelykausi on lähellä. Suomen Lähetysseuran Nepalin yhteistyökumppani SAHAS on huolissaan ihmisten ruokaturvasta. Huhtikuun maanjäristys on vaikeuttanut paikallisten viljelijöiden elämää. Järistys hajotti talojen lisäksi maanviljelijöiden viljavarastot. Myös monet työkalut rikkoutuivat ja hautautuivat rakennusten raunioihin.
Viljelijöiden tulot ovat pienet, joten heillä ei ole varaa ostaa uusia siemeniä. Pelkona on, että siemeniä ei ehditä istuttaa ennen sadekautta. Tällöin iso osa viljelymaata jäisi käyttämättä, mikä tarkoittaisi vakavaa ruokapulaa järistysalueilla tulevana vuonna.
Lähetysseura on toiminut yhteistyössä SAHAS Nepalin kanssa kahdeksan vuotta. Yhteistyöhankkeet tarjoavat nepalilaisille koulutusta maataloudesta, vesihuollosta ja hygieniasta. Tavoitteena on paikallisten ruokaturvan parantaminen.
Lähetysseuran ruokaturvaneuvontantaja Heikki Takko kertoo, että keskimääräinen peltopinta-ala Nepalissa on noin puoli hehtaaria, mutta huono-osaisten peltolohkot ovat paljon pienempiä.
– Nepalilaiset hoitavat käsin pieniä peltoja, joissa viljellään hirssiä, riisiä ja maissia. Pyrimme opettamaan heille vihannesten viljelyä ja kotieläinten kasvatusta.
Nepalissa on edelleen pieniä järistyksiä, mutta etenkin pääkaupunki Kathmandussa elämä alkaa hiljalleen palautua normaaliksi. Vaikeasti tavoitettavat pohjoisen kylät sen sijaan ovat ongelmissa. Himalaja-vuoriston rinteen kyliin pääsee vain kävellen, ja matkaan menee viikko. Avustustavarat pitää kantaa perille. Alueen ihmiset asuvat edelleen teltoissa. Monsuunikausi alkaa näinä päivinä, ja rankkasateet voivat aiheuttaa maavyöryjä.
Takko perheineen palaa Nepaliin elokuussa. Järistys oli rankka kokemus, mutta perheen turvaverkko pysyi kasassa. Toimisto, koulu ja koti ovat kunnossa. Järistyksen jälkeen Lähetysseura evakuoi Takon vaimon ja lapset. Takko itse jäi alueelle laatimaan raportteja ja suunnittelemaan hätäapua.
– Se oli elämäni vaikeimpia päiviä. Oli vaikeaa selittää lapsille, miksi heidän piti lähteä, mutta minun jäädä.
Nepali toipuu katastrofista hitaasti. Takon mukaan nepalilaiset ovat luonteeltaan positiivisia ja iloisia. Vaikka suru on lähellä, he eivät jää murehtimaan. Heti järistyksen jälkeen paikalliset alkoivat raivata kotejaan ja rakentaa väliaikaissuojia perheilleen.
Takko arvioi, että jälleenrakentamiseen kuluu silti kymmeniä vuosia. Etenkin pohjoisen kylissä kärsitään työvoimapulasta, koska iso osa alueen nuorista miehistä on lähtenyt naapurimaihin. Perheet ovat huolissaan siitä, kuka rakentaa uudet talot.
Edellisen kerran Nepalissa sattui maanjäristys 1930-luvulla. Takko kertoo, että hän on tavannut vanhuksia, jotka menettivät silloin vanhempiaan ja sisaruksiaan. Nyt he menettivät lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
– Siitä huolimatta he sanovat, että elämä jatkuu.