Viime vuonna saatiin kirkon kannalta hyviä uutisia: kirkkoon on liittynyt ennätysmäärä uusia jäseniä. Liittyjiä oli viime vuonna yli 17 000, enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja pari tuhatta edellisvuotta enemmän.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketolan mukaan viimeaikaisissa tilastoissa ei näy mitään aivan uutta ja erikoista, vaan jäsenmäärän kehitys on ollut melko tasaista koko 2000-luvun ajan, vaikka kirkon maine ja jäsenkehitys onkin kuohuttanut.
– Ovi käy molempiin suuntiin. Kirkkoon liittyminen oli 1990-luvulla vilkasta. 2000-luvun alussa se on ollut tasaista vajaan puolentoista prosentin luokkaa suhteessa kirkkoon kuulumattomiin. Eroaminen taasen on ollut prosentin luokkaa suhteessa jäsenmäärään vuosia 2010 ja 2014 lukuunottamatta
Vuosina 2010 ja 2014 nähtiin tilastoissa korkeat eropiikit. Molemmat piikit on liitetty yhteiskunnalliseen keskusteluun seksuaalivähemmistöjen asemasta.
Nuoret aikuiset ovat edustettuina sekä eroajissa että liittyjissä
Kirkkoon liittyjät ovat suureksi osaksi palaajia, 20–40-vuotiaita lapsena kastettuja kertaalleen kirkosta eronneita ihmisiä. Samaan ikäryhmään kuuluu suurin osa kirkosta eroajista.
Eroajien ja liittyjien ei tarvitse päätöstään perustella, mutta tutkijat yrittävät saada käsityksen erilaisista syistä kyselytutkimusten avulla. Ketolan mukaan kirkosta eroajat ovat enimmäkseen iässä, jossa osallisuus kirkollisista toimituksista nousee esiin perhesyistä.
– Mahdollisuus kirkollisiin toimituksiin kuten häihin, kasteeseen ja kummiuteen virittää pohdinnan omasta suhteesta kirkkoon.
Ketola arvioi, että rippikoulun ja perheen perustamisiän väliin jäävä keskimäärin noin viidentoista vuoden aika koettelee ihmisten kirkkosuhdetta. Luontevaa yhteyttä mihinkään seurakuntaan ei välttämättä ole, tulee muuttoja ja nousee helposti kysymys siitä, miksi pysyä jäsenenä.
Ketolan mukaan vahvimmiksi syiksi kuulua kirkkoon nousevat tutkimuksissa kirkon arvomaailma, auttamistyö ja ihmiskäsitys sekä kirkon kulttuurihistoriallinen merkitys. Kirkosta eronneiden vastauksissa nousee entistä enemmän myös sanat usko ja Jumala.
– On kiinnostavaa, että yhä enemmän nousevat esiin katsomukselliset syyt. Eronneet sanovat etteivät pidä itseään uskonnollisina tai eivät usko Jumalaan. Hyvin yleinen vastaus on, että kirkolla instituutiona ei ole henkilölle merkitystä.
Ketola muistuttaa, että kaikista kirkkoon kuulumattomista suomalaisista merkittävä osa sanoo olevansa jollakin tavoin uskonnollisia.
Heikompiosaisten auttaminen vetoaa
Viime vuonna liittyjissä oli entistä enemmän alle 30-vuotiaita. Eniten heitä oli Helsingissä, mutta koko maassakin lähes puolet tulijoista. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan kirkon rooli heikompiosaisten auttajana ja puolustajana on nuorille aikuisille tärkeä syy pysyä mukana.
Lama ja turvattomuus uutisten edessä saavat ihmiset etsimään turvaa myös kirkosta. Ketolan mukaan nousukauden aikana kirkko painuu taka-alalle, mutta epävarma poliittinen ja taloudellinen tilanne Euroopassa ajaa kirkon yhteyteen. Maailman tilanne on heikentänyt yleistä turvallisuudentunnetta ja kirkko koetaan turvalliseksi ja pysyväksi.
Sama nähtiin Ketolan mukaan edellisen laman aikana 1990-luvulla. Kirkko koetaan toisaalta heikoimpien auttajaksi ja toisaalta suomalaisen kulttuuriperinnön vaalijaksi.
– Sekä diakoninen ihmiskäsitys että kulttuuri-identiteetti ovat epävarmoina aikoina kirkon tarttumapintoja ihmisiin. Epävarmuus virittää uskonnollisina pidettyjä arvoja, Ketola sanoo.
Turvapaikanhakijoiden auttaminen nousi kirkossa esiin viime syksynä. Kirkon edustajien kannanotot, joilla auttamista puolustettiin, aiheuttivat kahdenlaisia reaktioita.
Seurakunnissa tehty työ turvapaikanhakijoiden kanssa ja heidän hyväkseen herätti sekä voimakasta kritiikkiä että vahvaa iloa ja kannatusta myös kirkon ulkopuolella. Hankkeita vastaan protestoitiin eroamalla siinä määrin, että syksyllä tilastoissa voidaan havaita pieni nousu. Loppuvuoden eroajien keski-ikä on hiukan korkeampi.
Ketolan mukaan turvapaikanhakijoiden auttamistyö antoi kirkossa uuden keskustelunaiheen naispappeuden ja homoseksuaalisuuden rinnalle. Vanha arvoliberaali kritiikki kirkkoa kohtaan on Ketolan mukaan se, että suuri vanha instituutio sortaa vähemmistöjä. Tämä on ollut kirkosta eroamisen yksi moottori.
– Turvapaikanhakijoiden auttamistyö ei tukenut tätä kuvaa kirkosta. Sitä on vastustettu pikemminkin arvokonservatiivisella puolella muun muassa sillä ajatuksella, että ensisijaisesti pitäisi auttaa kantasuomalaisia.
– Tässä olisi kirkolla nyt hyvä mahdollisuus kertoa, että kirkossa on aina autettu kaikkia jotka ovat sitä tarvinneet, hän toteaa.
Ketola: Eropiikkejä ei kannata tuijottaa
Julkinen arvokeskustelu, jossa kirkko on mukana, luo helposti eropiikkejä. Yksittäinen piispan Facebook-päivitys voi aiheuttaa sellaisen. Kirkosta eroamista voidaan seurata lähes reaaliaikaisesti ja kytkeä se ajankohtaiseen kirkon ulostuloon.
Ketolan mukaan eropiikkejä ei kuitenkaan kannattaisi tuijottaa. Hän kehottaa tarkastelemaan mieluummin pitkän aikavälin kehityssuuntaa ja sitä, mitä asioita ihmiset mieltävät oman kirkkosuhteensa perusteiksi. Ketola myös muistuttaa, ettei ole syytä ajatella yksittäisen eropiikin laukaisevan lausunnon varsinaisesti olevan perimmäinen syy kenenkään jäsenen eroon.
– Yksittäisten lausuntojen tai päivitysten takia eronneilla se pikemminkin on ollut mielessä pitkään ja yksittäinen asia vain on sitten ikään kuin viimeinen pisara, Ketola sanoo.
Vilkkaimmin kirkosta erottiin vuonna 2010, jolloin Ylen Homoilta-ohjelma nosti kohun. Silloin kirkosta erosi yli 80 000 ihmistä. Vuodesta 2008 alkaen kirkosta on eronnut joka vuosi vähintään 40 000 ihmistä, mutta määrä on voimakkaasti vaihdellut.
Ketolan mukaan nopeasti nousevat eropiikit jonkin kirkon puheenvuoroksi katsotun jälkeen liittyvät arvomaailmaan. Toiset lähtijöistä katsovat, että kirkko on suvaitsematon ja ahdas, toisten protestilähtö liittyy siihen, että kirkon linjaa pidetään liian liberaalina. Ensiksi mainittuja on hänen mukaansa huomattavasti jälkimmäisiä enemmän, mutta tilanne on parin viime vuoden aikana tasaantunut.
Eroaminen on nykyisin tapa ottaa kantaa. Ratkaisu on internetissä klikkauksen päässä. Kirkon työntekijät saavat myös tämän tästä kuulla jäsenten uhkailevan eroamisellaan. Ketola painottaa kuitenkin, ettei päiväkohtaisia muutoksia jäsentilastoissa kannata tuijottaa.
– On selvää, että yhteiskunnallisessa ja arvomaailmaan liittyvissä keskusteluissa eroamisia voi aina tulla. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että perspektiivi helposti katoaa. Lähes neljä miljoonaa suomalaista kuuluu edelleen kirkkoon ja liittyneiden määrä on tasaisessa kasvussa.
– Kun seuraa pitemmän aikavälin kehitystä, on pakko tehdä se johtopäätös, että valtaosalle ihmisistä kirkon viesti on kuitenkin myönteinen.
Neuroottinen erotilastojen seuraaminen voi johtaa myös jatkuvaan huoleen ja varovaisuuteen kirkon työssä. Ketolan mukaan kirkolta myös yleisesti kaivataan rohkeutta.
– Kyselytutkimuksissa tulee toistuvasti esiin, että ihmiset toivovat kirkon entistä rohkeammin tekevän työtään ja puhuvan Jumalasta. Suuri enemmistö ajattelee, että kirkko on aika vaisu.
Kuva: Matti Karppinen. Kirkosta eroamisessa nousevat esille katsomukselliset syyt. Eronneet eivät pidä itseään uskonnollisina tai eivät usko Jumalaan.
Lue myös:
Myös ortodoksiseen kirkkoon ennätysmäärä liittyjiä
”Kirkko on yhä Suomen suurin vapaaehtoisuuteen perustuva yhteisö”