Jaakko Heinimäki arvosteli Vuoden kristillinen kirja -kilpailua ja piti kristillisen kirjan käsitettä ongelmallisena. Kotimaa ehti kysyä ennen Heinimäen kommenttia edellisvuosien voittajilta, mikä on heidän näkemyksensä kristillisen kirjan tulevaisuudesta ja minkälaista kirjallisuutta he lukevat.
Voittaja 2004 ja 2010:
Emerituspiispa Juha Pihkala on kirjoittanut yhdessä Esko Valtaojan kanssa kaksi keskustelukirjaa. Vuonna 2004 ilmestyi Nurkkaan ajettu Jumala? ja vuonna 2010 Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Kumpikin kirja valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi.
Pihkalan mielestä lajikäsite kristillinen kirja on lähtökohdiltaan hatara ja epäselvä.
– Kysyn kuitenkin, onko akateemisten tutkijoiden laatima kristinuskoon kohdentuva tietokirja kristillinen kirja? Tekeekö se seikka, että kirja sivuaa kristityn tunnistamaa tematiikkaa siitä sellaisen? Onko kirja, joka asiantuntevasti ja taitavasti vastustaa ja kritisoi kristinuskoa, kristillinen kirja? Vai onko vain kristinuskoa puolustava kirja kristillinen? Onko kristillinen kirja tarkoitettu vain kristityille?
Pihkala sanoo tunnistaneensa monesta maallisesta kirjasta kristillisen uskon ja elämänkäsityksen kannalta merkittävää ja syvällistä pohdintaa.
Pihkala arvioi, että yli puolet hänen lukemastaan on tietokirjallisuutta: teologiaa, filosofiaa, historiaa, luonnontieteitä.
– Kaunokirjallisuutta luen tietysti, en kuitenkaan dekkareita. Kesäpaikan hyllyssä on edellisiltä sukupolvilta perittyä sota- ja jännityskirjallisuutta. Myös sitä tulee sadepäivinä paremman puutteessa jyrsityksi.
Voittaja 2005:
Pastori Erkki Jokisen kirja Idänkohtaus oli Vuoden kristillinen kirja 2005. Jokinen ei usko, että kirjojen tai kristillisten kirjojen katoavan.
– Kirjamarkkinat muuttuvat ja kirjakaupat voivat vähän kehnosti, mutta kirja kohtaamisen etävälineenä jatkaa elämäänsä. Se, mitä tarvitaan, säilyy. Hyviä, syviä, aitoja ja todellisuutta koskettavia kirjoja tarvitaan. Suuren Kirjan lähteestä me olemme elämää nauttineet, ja pienempiäkin tarvitaan pitämään elämän syvyystasoa yllä.
Jokinen kertoo lukevansa paljon klassikoita, maailmalta ja meiltä
– Parhaimpia luen useaan kertaan, jopa säännöllisesti muutaman vuoden välein, venäläisiä, Linnaa, Rintalaa, Steinbeckiä ynnä muuta. Taivaslaulu pysäytti nyt viimeksi pelkistyksellään ja yksinkertaisuudellaan, pienessä on isoa.
– Luen nimenomaan ymmärtääkseni lisää ihmisestä, ihmisen tavasta elää ja ajatella ja siihen kirjallisuus on ovi. Sielunhoitotyössä, mitä nykyisin paljon teen, tämä on a ja o. Monet niin sielunhoitajat kuin hengelliset ohjaajatkin korostavat juuri kaunokirjallisuuden merkitystä. Kaunokirjallisuus virittää sielua ihmisen taajuudelle.
Voittaja 2009:
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan johtaja Liisa Suvikumpu kirjoitti Tuomas Heikkilän kanssa vuonna 2009 kirjan Pyhimyksiä ja paanukattoja.
Kristillinen kirjallisuus on Suvikummun mielestä samanlaisessa risteyskohdassa kuin muukin kirjallisuus.
– Se taistelee paikastaan ja oikeutuksestaan nykyihmisen moninaisten ajanvietemahdollisuuksien pyörteissä. Hyvä sisältö ja ajatusten herättäminen eivät kuitenkaan vanhene, joten näillä laatukriteereillä kristillisellä – kuten muullakin hengellisellä – kirjallisuudella on edessään loistava tulevaisuus, julkaisualustasta riippumatta.
Suvikumpu sanoo lukevansa kaikkea mahdollista, mutta aivan liian vähän.
– Vaativa työ ja vielä vaativampi kolmivuotias jättävät lukunautinnoille kiusallisen vähän aikaa. Pahinta on, että seurauksena ei suinkaan laatu parane määrän huvetessa, vaan rentoutuminen ja nopeasti kutsuva nukkumatti johdattavat turhan usein vain dekkareiden äärelle.
Voittaja 2012:
Tutkija Johanna Hurtig oli kirjoittamassa yhdessä Mari Leppäsen kanssa kirjaa Maijan tarina.
– Kun kristillisen kirjan kategoria on niin laaja kuin nyt, uskon, että tulevaisuudessakin näitä kirjoja luetaan ja odotetaan. Kristillisen kirjallisuuden kategoriassa voi olla taidekirjaa, elämäkertaa, tietokirjoja, kertomakirjallisuutta sekä perinteisempää hartauskirjallisuutta.
– Uskon, että joskus kristillinen kirja voi löytää myös suuren lukijakunnan.
Hurtig on lukijana moniruokainen, hän lukee niin tietokirjoja, tutkimuksia, kaunokirjallisuutta sekä runoja ja aforismejakin joskus. Hän tunnustautuu dekkareiden suurkuluttajaksi.
– Viime vuosina uutena lajina valikoimaani on tullut uskonnollinen kirjallisuus. Nyt minulla on kesken Anna-Maija Raittilan
Hiljaisuuden kirja. Se on niin kaunis, etten malta lukea sitä kuin muutaman sivun silloin tällöin. Antti Eskolan kirjoista olen pitänyt myös. Samoin vuosia sitten lukemaani John Vikströmin ja Jörn Donnerin kirjeenvaihtoon ihastuin. Irja Askolan runoissa on viehättävä sekoitus kepeää, lämmintä ja viisasta hengellisyyttä.
Turun piispan erityisavustajana työskentelevä Mari Leppänen sanoo, että ihmiselämän peruskysymykset ovat koko ajan syvällä tavalla läsnä kirjallisuudessa, eivätkä ne ole sieltä mihinkään katoamassa.
– Olisi hienoa, jos Vuoden kristillinen kirja -palkinnon kautta pystyttäisiin nostamaan esille kirjallisuutta, jossa näitä teemoja käsitellään pysäyttävästi. Esimerkiksi Kimmo Oksasen kirjassa Kasvonsa menettänyt mies, joka on tänä vuonna ehdokkaana, tämä toteutuu hienolla tavalla.
– En tiedä kuinka tarpeellinen kristillisen kirjan käsite raja-aitana on, Leppänen kysyy.
Leppänen sanoo lukevansa mielelläni hyviä tarinoita ja rakastavansa elämäkerrallisia kirjoja.
– Dekkareita en lue, koska kestän jännitystä ja pelkoa aika vähän. Kun maailmalla, ympärillä ja myös omassa elämässä tapahtuu paljon, kirjallisuudesta etsii suojapaikkoja. Tietokirjoja ja teologista kirjallisuutta luen tai selailen myös mielelläni.
Voittaja 2013:
Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2013. Se sai paljon kiitosta myös muutoin, siitä tuli myyntimenestys. Taivaslaulusta on tehty teatteriversio, jota esitetään Tampereella ja Oulussa.
Rauhala näkee, että usko on aiheena hyvin kiinnostava ja ajankohtainen juuri nyt.
– Se liittyy niin moneen, maailmankuvaan, identiteettiin, kieleen, kulttuuriin, arjen käytäntöihin ja merkityksiin, rajoihin ”omien” ja ”toisten” välillä. Luen mieluummin reflektoivia ja monisävyisiä tarinoita ja tutkimuksia kuin kärjekkäitä ja yksiäänisiä.
Rauhala sanoo, että häntä kiinnostavat enemmän risteyskohdat ja vuoropuhelu kuin erehtymätön julistus.
Voittaja 2014:
Vuonna 2014 kristillisen kirjan palkinnon sai tutkija Jouni Tilli kirjasta Suomen pyhä sota.
Tilli arvelee, että useimmille ”kristillisestä kirjasta” tulee mieleen hartauskirjallisuus.
– Tosin termin alle kuuluu paljon muutakin, kuten viime vuosien valinnat Vuoden kristilliseksi kirjaksi osoittavat.
Tilli ennustaa, että kristillinen kirja pärjää hyvin myös tulevaisuudessa, jos se pystyy olemaan vakuuttava puheenvuoro oman aikansa keskusteluissa.
– Vakuuttavalla viittaan tässä siihen, että kristillinen kirja tietysti ponnistaa tavalla tai toisella kristilliseltä arvopohjalta, mutta sen olisi hyvä pystyä puhuttelemaan lukijoitaan samalla myös yleisinhimillisellä tasolla.
Tilli joutuu työn puolesta lukemaan paljon tutkimuksia, teoriaa ja tietokirjoja.
– Koen tämän etuoikeutena. Huono puoli on toisaalta se, ettei paukkuja riitä lukemaan muuta kirjallisuutta niin paljon kuin haluaisin. Lukemisen suhteen olen kuitenkin suhteellisen kaikkiruokainen Raamatusta dekkareihin.
Tillin yöpöydällä seuraavana jonossa on Katja Ketun
Yöperhonen.
Juttu on julkaistu Kotimaa-lehdessä 29.10. Verkkoversioon on lisätty Erkki Jokisen osuus.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Heinimäki: ”Vuoden kristillinen kirja -palkinto muutettava Juhani Rekola -palkinnoksi”