Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö. Uuden testamentin ja eräiden muiden antiikin lähteiden perusteella tiedetään, että Rooman keisarin Augustuksen aikana Palestiinassa syntynyt Jeesus vaikutti keisari Tiberiuksen vuosina kiertelevänä saarnaajana ja että hänet teloitettiin ristiinnaulitsemalla noin vuonna 30.
Monet Jeesuksen elämään ja hänen puheisiinsa liittyvät asiat ovat silti kiistanalaisia. Osa niistä on rationaalisesti todistamattomia uskon asioita ja pysynee sellaisina. On myös totta, että tiettävästi Jeesus ei itse kirjoittanut mitään. Vaikka on mahdollista, että jotkut hänen seuraajistaan merkitsivät hänen puheitaan ja tekojaan muistiin, hänen aikalaistensa tekstejä hänestä ei ole säilynyt.
Tietolähteet Jeesuksesta
Tärkeimmät tietolähteet Jeesuksesta ovat Uuden testamentin Paavalin kirjeet ja evankeliumit. Näiden lisäksi Jeesus mainitaan myös eräissä muissa antiikin lähteissä.
Vanhimmat tiedot saadaan Uuden testamentin Paavalin kirjeistä. Vanhin niistä on 1. Tessalonikalaiskirje, joka voi olla peräisin jo vuodelta 48. Nuorimmat Paavalin kirjeet ovat 60-luvun alusta.
Paavalia paljon tärkeämpiä ja monipuolisempia lähteitä ovat kuitenkin Uuden testamentin neljä evankeliumia. Niitä luettaessa on muistettava, että niitä ei ole alun perin tarkoitettu Jeesuksen elämäkerroiksi tai historiankirjoitukseksi. Niiden tarkoitus on herättää usko Jeesukseen ja hänen sanomaansa.
Evankeliumeista vanhimpana pidetään Markusta, joka lienee kirjoitettu 70-luvun alussa. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit arvioidaan jonkin verran nuoremmiksi. Molemmat evankelistat ovat käyttäneet kirjoituksissaan Markuksen evankeliumin tietoja.
Johanneksen evankeliumin kirjoittamisajankohdaksi arvioidaan tavallisesti 90–110.
On kuitenkin olemassa myös perusteita pitää kaikkia evankeliumeja hieman vanhempina. Äärikäsityksenä on vanha kirkollinen traditio, jonka mukaan evankelistat elivät jo Jeesuksen aikana. Mutta tutkimuksessa oletetaan yleensä, että evankeliumien kirjoittajat eivät ole olleet tapahtumien silminnäkijöitä. He ovat silti voineet nojautua mukana olleiden ja heidän jälkeläistensä todistukseen, sekä mahdollisesti olemassa olleisiin Jeesuksen puheiden kokoelmiin.
Raamatun ulkopuolisissa lähteissä Jeesus, hänet kuolemaan tuominnut maaherra Pontius Pilatus tai varhaiset kristityt mainitaan joitakin kertoja. Tällaisia kirjoittajia ovat juutalainen historioitsija Josefus (n. 37–100), roomalainen historioitsija Publius Cornelius Tacitus (n. 55–120), Gaius Suetonius (n. 69–140) ja Plinius nuorempi (63– n. 113).
Myös toisella vuosisadalla muotoutunut juutalaisten Talmud-kirjakokoelma kertoo Jeesuksesta, joka teloitettiin ”noituuden harjoituksesta ja Israelin eksytyksestä.
Kiistämisestä uskomiseen
Raamatun- ja historiantutkimus ei ota kantaa Jeesuksen teologisiin tai olemuksellisiin attribuutteihin, kuten esimerkiksi siihen, onko hän Jumalan poika. Kiinnostuksen kohteena ovat Jeesuksen maallinen elämä, hänen puheensa, tekonsa ja vaikutuksensa.
Joskus Jeesuksen olemassaoloa epäillään. Tällöin hänen väitetään olleen ensimmäisten kristillisten sukupolvien eri lähteiden avulla rakentama täysin epähistoriallinen hahmo.
Tässä ei ole mitään uutta. Evankeliumien antamaa kuvaa Jeesuksesta ja jopa hänen historiallisuuttaan kritisoitiin jo antiikin aikana esimerkiksi Kelsoksen ja Porfyrioksen kristinuskon vastaisissa kirjoituksissa. Uudelleen ajatus taruolento-Jeesuksesta nousi esiin 1700-luvun länsimaisessa valistusajattelussa. 1800-luvun lopulta alkaen varsinkin marxilaisessa historiankirjoituksessa Jeesusta saatettiin pitää, ellei kokonaan epähistoriallisena, niin ainakin pitkälti myöhempien aikojen muovaamana henkilönä.
Nykyisin ajatukseen voi törmätä lähinnä joidenkin uusateistien väitteissä.
Lievempi versio on myöntää, että Jeesus-niminen mies on voinut vaikuttaa Palestiinassa 2000 vuotta sitten. Tietomme hänestä ovat kuitenkin paikkansa pitämätöntä legendaa tai vääristelyä.
Seuraava aste on usko siihen, että Jeesus oli historiallinen hahmo ja että Raamatun perusteella voimme tietää hänestä ainakin jotakin varmaa. Variaatioita on paljon: Useimmat kirkolliset ja teologis-historialliset näkemykset liittyvät tähän käsitykseen. Tällöinkin voidaan joitakin Jeesuksen elämään liittyviä asioita, kuten neitseestäsyntymistä, Jeesuksen tekemiä ihmeitä tai jopa ylösnousemusta, väittää epähistoriallisiksi.
Jeesuksen olemassaolon täydellisen kiistämisen toinen ääripää on raamattunäkemys, jonka mukaan evankeliumit ovat täysin luotettavaa historiankirjoitusta. Myös tämä käsitys elää joidenkin tutkijoiden ja kristittyjen keskuudessa.
Rakentajan poika
Monista nykypäivän kehitysmaiden köyhistä ihmisistä ei ole tarkkoja tietoja väestörekistereissä. Tässä mielessä maailma on muuttunut vain vähän, sillä Jeesuksenkaan tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Sen arvellaan asettuvan nykyajanlaskussa vuosien 7 ja 4 eKr. väliin.
Jeesus syntyi Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien mukaan pienessä Betlehemin kylässä Jerusalemin eteläpuolella. Markuksen ja Johanneksen evankeliumit eivät syntymää käsittele. Aikuiseksi Jeesus varttui kuitenkin Galilean Nasaretissa. Galilea kuului Rooman keisarin vasallina hallinneen Herodes Antipas –nimisen kuninkaan hallintaan.
Jeesuksen äidinkieli on todennäköisesti ollut aramea, mutta useimpien juutalaisten poikien tavoin hän osasi myös Vanhan testamentin hepreaa ja luultavasti myös ajan kansainvälistä kieltä kreikkaa. Sitä hän lienee puhunut myös Pontius Pilatuksen (Luuk. 23:3) kanssa – ainakaan Raamattu ei mainitse tulkkia käytetyn.
Evankeliumien mukaan Jeesuksen ulkomuodossa ei ole ollut mitään poikkeuksellista. Hän lienee ollut keskimittainen, valkoihoinen, tummatukkainen ja parrakas Lähi-idän juutalainen. Hänen viimeinen vaatepartensa oli ehkä hieman erikoisesti saumattomasti ommeltu (Joh. 19:23).
Muutamia vuosia kestäneen julkisen toimintansa aikana Jeesus asui ajoittain Gennesaretinjärven rannalla Kapernaumissa (Mark. 2: 1–2).
On mielenkiintoista, että Uudessa testamentissa ei mainita lainkaan Nasaretin lähistöllä sijainnutta suurta Seforiksen kaupunkia. Juutalaisille enimmäkseen hellenististen pakanoiden asuttama taajama ei tietenkään ollut mikään suotava vierailupaikka. Toisaalta Seforiks on ollut markkinapaikka ja kaupungin voidaan olettaa tarjonneen myös työmahdollisuuksia rakentajana (Mark. 6:3) itsensä elättäneelle Jeesukselle.
Monet muut Galilean ja Juudean paikkakunnat kuitenkin evankeliumeissa mainitaan. Jeesuksen vaiheet ovat kiinnittyneet todelliseen historiaan. Vertailun vuoksi: Myös Israelin patriarkkojen, islamin profeetan Muhammedin ja Intiassa eläneen Siddharta Gautama Buddhan elämänvaiheet ankkuroituvat tiedettyihin paikkakuntiin. Kaikki nämä henkilöt ovat vaikuttaneet uskonnollisen järjestelmän ”pyhään maantieteeseen”, topografia sacraan.
Kiertävä opettaja
Jeesuksen nuoruudesta evankeliumeissa on vain yksi kohtaus. Luukas (Luuk. 2:41–52) kertoo 12-vuotiaasta Jeesuksesta pääsiäisjuhlilla Jerusalemissa. Muuta evankeliumit eivät Jeesuksen varhaisista kerro.
Jeesuksen isä Joosef häviää tämän jälkeen kerronnasta. Jos hän kuoli varhain, oli Jeesus vanhimpana poikana vastuussa äidistään ja nuoremmista sisaruksistaan.
Minkälainen Jeesus oli ihmisenä? Saiko hän pienenä selkäänsä vanhemmiltaan jotain poikamaista pahaa tehtyään tai oltuaan tottelematon? Minkälainen oppilas ja toveri hän oli synagogassa lukemaan opetellessaan? Katseliko hän nuorena miehenä kylän tyttöjä sillä silmällä? Sattuiko hänelle raksalla tapaturmia? Kaikki tämä jää meille arvoitukseksi.
Evankeliumit keskittyvät tarkoituksella Jeesuksen elämän viimeisiin vuosiin, jolloin hän toimi julkisesti saarnaajana. Todennäköisesti rakennusmiehen työkalut silloin jäivät.
Joka tapauksessa: Ollessaan noin 30-vuotias Jeesuksesta tuli kiertävä opettaja, saarnaaja ja parantaja. Eräänlaisena lähtölaukauksena uudelle uralle oli kaste, jonka hän sai serkultaan Johannekselta Jordanissa (Matt. 3:13–17).’
Paikallinen julkkis
Jeesus kokosi itselleen oppilasjoukon. Tässä Jeesus ei erottunut muista aikansa opettajista (hepr. rabbi). Tunnetuilla opettajilla oli usein ympärillään oppilaita, kannattajia ja uteliaita.
Opetuslapsien ydinjoukkoon kuului 12 miestä, missä on nähty tarkoituksellinen yhtäläisyys Vanhan testamentin Jaakobin poikiin, Israelin kansan 12 kantaisään. Eri evankeliumeissa kerrotuissa 12 oppilaan nimiluetteloissa (Esimerkiksi Matt. 10:2 – 5 ja toisaalta Luuk. 6:13 – 16) on pieniä eroja.
Toisaalta Luukkaan evankeliumi (10:1–20) kertoo, miten Jeesus kerran lähetti jopa 72 oppilasta saarnamatkalle. Miesten lisäksi Jeesuksen lähipiirissä liikkui myös joitakin naisia.
Jeesus oli ainakin paikallinen julkkis. Evankeliumeissa kerrotaan usein, miten suuri joukko kansaa kuunteli tai seurasi häntä. Myöhemmin yksi syytös Jeesusta vastaan oli, että hän villitsi kansaa ja aiheutti siis vallanpitäjien näkökulmasta levottomuutta.
Ristiinnaulittu rikollinen
Jeesuksen toiminta johti siihen, että Rooman vallan ja kansansa välissä tasapainoilevien juutalaisten poliittis-uskonnollisten johtajien näkökulmasta hän alkoi muodostaa uhan vallitsevalle hauraalle vakaudelle.
Lopullisen syyn Jeesuksen vangitsemiselle antoivat hänen puheensa temppelin tuhoutumisesta sekä uskonnollisten johtajien kanssa käydyt riidat Mooseksen lain tulkinnasta. Jeesus myös halusi osoittaa olevansa messias: pisteenä iin päälle oli ”ennustuksen mukainen” ratsastus kaupunkiin aasilla (vrt. Sak. 9:9–10).
Roomalainen tuomiovalta sen sijaan ei löytänyt mitään kunnollista syytä Jeesuksen tuomitsemiseen. Raamatun lukija saa sen kuvan, että Pilatus piti Jeesusta syyttömänä ja pohjimmiltaan harmittomana – ehkä myös mielenkiintoisena – uskonnollisena julistajana.
Juutalaisten johtajat painostivat kuitenkin Pilatusta tekemään tahtomansa päätöksen. Jeesus tuomittiin. Tapahtui räikeä oikeusmurha. Syyt olivat poliittiset.
Uskonnon perustaja?
Historian Jeesuksen tarina päättyy ristiinnaulitsemiseen Jerusalemin Golgatalla. Päivä on Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan perjantai. Juutalaisessa kalenterissa pääsiäisjuhlaa edeltävä päivä on Nisan-kuun 14. päivänä. Tämä päivä sattui perjantaiksi nykyajanlaskun vuosina 30 tai 33.
Jeesus haudattiin hänen kuolinpäivänsä illansuussa. Se mitä pääsiäisenä ja sen jälkeen tapahtui, on jo historiallisen tai ylipäätään tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella. Tiede voi sanoa jotakin ainoastaan siitä, mitä ylösnousemuksesta on kirkon piirissä ja sen ulkopuolella ajateltu. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen synnytti kristinuskon. Evankeliumin julistajasta tuli koko evankeliumin sisältö.
Kirjallisuutta:
Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty (Kirjapaja 2000)
Tom Holmén: Jeesus (Wsoy 2007)
Timo Junkkaala: Mitä tiedämme Jeesuksesta (Perussanoma 2006)
Kari Kuula – Martti Nissinen – Wille Riekkinen: Johdatus Raamattuun (Kirjapaja 2003)
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaan aikakauskirjassa Suolassa.