Helsingissä järjestetään tällä viikolla Suomen historian suurin teologian alan tieteellinen konferenssi. Kaupungissa on koolla yli tuhat eksegeettiä eli raamatuntutkijaa, joiden suurkonferenssia Helsingin yliopisto isännöi.
Perjantaihin saakka kestävä konferenssi rakentuu yli kahdestasadasta tutkijoille tarkoitetusta luennosta ja työpajasta. Aihepiirit vaihtelevat laajasti teksti- ja kulttuurihistoriasta Raamatun tekstien käyttöön myöhempinä aikoina. Raamatun tekstejä lähestytään työpajoissa muun muassa ekologisesta ja feministisestä näkökulmasta.
Suurelle yleisölle tarkoitettuja tilaisuuksia järjestetään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.
Konferenssin järjestelyjä on johtanut Uuden testamentin kreikan yliopistonlehtori Outi Lehtipuu Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa tapahtuman järjestäminen Helsingissä on paikalliselle yliopistolle kansainvälinen tunnustus siitä, että Suomessa tehdään korkealaatuista ja pitkäjänteistä eksegetiikan tutkimusta.
– Lisäksi Helsinki miellyttää konferenssikaupunkina, koska se on pieni, siisti ja turvallinen, Lehtipuu toteaa.
Lehtipuu toimii itse toisen konferenssia järjestävän tahon, Euroopan raamatuntutkimuksen seuran, hallituksessa. Tapahtuman toinen järjestäjä on alan tutkimuksen suurin amerikkalainen järjestö.
”Euroopassa raamatuntutkimuksen merkitystä täytyy perustella yhä useammin”
Outi Lehtipuun mukaan eksegetiikka elää maailmalla murroskautta. Alan tutkimuksessa on kyse myös muusta kuin Raamattuun valikoituneiden tekstien tutkimisesta. Tutkijat tarkastelevat historiaa laajasti muinaisesta Lähi-idästä antiikin Välimereen. Raamatuntutkijat kysyvätkin itseltään, kuinka paljon he tekevät kulttuurin ja historian tutkimusta.
– Minäkin kutsun itseäni mieluummin varhaisen kristillisyyden tutkijaksi kuin raamatuntutkijaksi, Lehtipuu sanoo.
Aiemmin raamatuntutkimus oli keskittynyt yliopistoissa erillisiin keskuksiin tai laitoksiin. Nykyään yhä useampi tutkija työskentelee humanistisella tai kulttuurin tutkimukseen keskittyvällä laitokselle, Lehtipuu toteaa.
– Varsinkin Euroopassa raamatuntutkimuksen merkitystä täytyy perustella yhä useammin.
Outi Lehtipuu huomauttaa, että aiemmin eksegetiikan ajateltiin vastaavan kysymyksiin Raamatussa kerrottujen tapahtumien historiallisuudesta. Nykyään lähdetään siitä, että tekstit eivät tavoita historiaa sellaisena kuin sitä kerran elettiin. Tekstin syntyhistoria on tulkinnan kannalta olennaisempi kuin ajankohta, jota teksti kuvaa.
Lehtipuu lisää, että nyt eksegetiikan näkökulmat voivat olla vaikkapa feministisiä tai postkolonialistisia, jolloin tekstejä tutkitaan vallan näkökulmasta.
– Uuden testamentin tekstit syntyivät suuren imperiumin, Rooman valtakunnan, poliittisen vaikutusvallan alla. Tutkijat kiistelevät kuitenkin siitä, kuinka paljon vaikkapa Paavali taisteli Rooman valtakuntaa vastaan vai oliko sillä hänelle väliä. Tällöin tutkitaan sitä, miten Raamattu on ollut tukemassa sortoa tai siitä vapautumista.
Raamatuntutkimus on Outi Lehtipuun mukaan olennaista tänäkin päivänä siksi, että Raamatulla on ollut länsimaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon niin valtava vaikutus.
– Raamatuntulkintaan liittyvät kysymykset jakavat nykyään. Historiallinen tutkimus osoittaa, että kristityt ovat kiistelleet Raamatusta jo silloin, kun Raamattua ei vielä ollutkaan.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.