Liedon keskiaikaisen kirkon alttari aiotaan siirtää keskelle kirkkoa – Tärkeintä on esteettömyys

Liedon Pyhän Pietarin kirkkoon suunnitellaan sisätilaremonttia. Viime viikolla Liedossa pidettiin Toimiva kirkkotila -ilta, jossa esiteltiin kirkon remonttisuunnitelmaa. Paikalla oli kirkkoherra Risto Leppäsen mukaan hyvin väkeä.

– Selvästi näyttää siltä, että kirkkotila kiinnostaa. Siitä käydään keskustelua, ja meille on jatkossakin mahdollista antaa palautetta.

Leppänen esitteli luonnosta kirkon remontista ja kuunteli seurakuntalaisten toiveita myös kiertäessään seurakuntavaaliautolla äänestyspaikoilla.

– Pääviesti oli se, että kirkko olisi esteetön, hän toteaa.

Tällä hetkellä kirkon kuoriosa on korkeammalla kuin kirkkosali, mikä aiheuttaa ongelmia ehtoolliselle tultaessa. Kirkossa ei myöskään ole vessaa.

Muunneltavaa kodinomaisuutta pyhyys säilyttäen

Mutta remonttihankkeessa on kyse muustakin. Kirkosta halutaan nykyistä kodinomaisempi ja muunneltava. Samalla halutaan kuitenkin säilyttää sen keskiaikainen pyhyyden tunnelma.

Kirkon muunteleminen on herkkä asia, joten se halutaan tehdä huolellisesti. Sitä varten teetettiin teologian tohtori Mika K.
T. Pajusella teologinen selvitys kirkkotilan symboliikasta.

– Kirkkoa ei haluttu suunnitella vain lämmitysjärjestelmästä käsin. Se on rakennettava sen omista lähtökohdista käsin. Haluttiin jokin sellainen oivallus, joka lisäisi yhteisöllisyyttä, mutta ammentaisi Liedon kirkon omasta perinteestä, Leppänen perustelee.

Liedon kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko, joka on rakennettu luultavasti 1400-luvun loppupuolella. Sen itäpäätyyn on viime vuosisadan alkupuolella lisätty kuorihuone, jonne alttari on siirretty. Sittemmin 1970-luvulla tehdyn remontin yhteydessä alttari on palautettu kirkkosalin itäpäätyyn suurin piirtein keskiaikaisen alttarin paikalle. Eero Järnefeltin vuonna 1908 maalaama uusi alttaritaulu sijaitsee edelleen kuorihuoneen takaseinällä.

Alttari siirtyy ristin juurelle, kuorihuoneesta lastenkappeli

Mika K. T. Pajunen päätyi selvityksessään esittämään alttarin siirtämistä keskemmälle kirkkoa niin kutsutun Trabes-palkin alle. Palkki on asetettu kahden pylvään väliin keskiaikaisen kuoriaidan kohdalle, ja sen päälle on asetettu krusifiksi rinnallaan Neitsyt Marian ja Johanneksen patsaat. Tällä paikalla alttari olisi selkeästi ”ristin juurella”.

Lisäksi Pajunen esittää kastealtaan palauttamista lähelle alkuperäistä kasteallasta kirkkosalin länsipäähän alttaria vastapäätä. ”Kiinteä alttari ja sen kanssa vuorovaikutukseen suunniteltu kastepaikka todistavat uskon pysyvyydestä”, Pajunen kirjoittaa.

Kirkon penkit Pajunen ehdottaa sijoitettavaksi ellipsin muotoon siten, että niistä on näkymä sekä alttarille että kastepaikalle. ”Lopulta elliptinen sanan ja sakramenttien tila ei poikkea kovin paljoa varhaisten kristittyjen Välimeren ateriakulttuurin U:n muotoisesta pöydästä”, Pajunen liittää tilaratkaisun kristittyjen aivan alkuperäiseen jumalanpalvelukseen. Silloin kokoonnuttiin koteihin syömään yhdessä.

Kuorihuoneesta Pajunen suunnittelisi lastenkappelin, jonka lattia voitaisiin päällystää pehmeällä matolla. Se ”viestisi omalla tavallaan ’pyhällä maalla’ liikkumisesta”.

Liikuteltavat tuolit antaisivat liikkumavaraa

Remontin hankesuunnitelmassa on kolme erilaista pohjakuvaa. Kirkkoneuvostoa kiinnostaa nyt Risto Leppäsen mukaan eniten suunnitelma, joka on linjassa Pajusen esittämän mallin kanssa.

– Peruslähtökohtana on sovittu, että alttari sijoitettaisiin ristin alle. Muutoksena se, että alttari on keskellä kirkkosalia, on kiinnostava, Leppänen sanoo.

Ristin allakin alttari olisi kuitenkin korkeammalla kuin pääosa kirkkosalista. Kuoriosan lattian madaltamista estää lattian alla oleva keskiaikainen hautaholvi. Mahdollista voisi Leppäsen mukaan olla se, että kirkkosalin lattiaa korotetaan.

Kiinteät penkit suunnitellaan vaihdettaviksi liikuteltaviin tuoleihin. Asetelmia voitaisiin vaihdella tilaisuuksien mukaan. Kirkossa on esimerkiksi järjestetty yhteinen pääsiäisyön asteria. Vastaavia halutaan lisää.

Leppäsen mukaan penkkien suhteen haetaan nyt Museoviraston ohjauksessa oikealta tuntuvaa ratkaisua. Museovirasto on antanut luvan ensi alkuun poistaa kirkon penkeistä pari eturiviä, koska seurakunta haluaa kokeilla, miltä ehtoollinen tuntuu seisaallaan alttarin edessä sen sijaan, että polvistuttaisiin alttarikaiteelle.

”Urut tehdään tilaa varten”

Kirkon vaivana on ollut myös valon puute. Remontin yhteydessä pyritään maksimoimaan luonnonvaloa. Se tarkoittaa urkuparven poistamista tai sen uudelleen muotoilemista. Silloin urut on sijoitettava uudelleen.

– Ensiksi on tila, ja sitten on sitä varten soitin. Urut tehdään tilaa varten. Miten ne löytävät paikkansa, siinä tarvitaan huolellista suunnittelua, Leppänen sanoo.

Kirkon kuori voisi Leppäsen mielestä olla lastentila, kappeli tai kahvittelutila. Se voitaisiin tarvittaessa erottaa kirkkosalista ääntä eristävillä lasiovilla. Ja jostain pitäisi vessallekin löytää paikka.

Seuraavaksi asiaa käsittelee kirkkovaltuusto, ja sitten hankkeelle etsitään arkkitehti. Hän saa inspiraatiokseen Pajusen teologisen selvityksen tilan symboliikasta.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Arkistojuttu: Muunneltavuus tasapäistää kirkkotilaa: ”Siirrettävä alttari on myös teologinen kysymys”

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliEssee: Niilo Rauhalan Enkeli taivaan -käännöksen hylkääminen oli katastrofi
Seuraava artikkeliArkkipiispa Tapio Luoma saarnaa itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa

Ei näytettäviä viestejä