Espoon hiippakuntaan vihitään joulukuussa lehtoriksi Suomen Raamattuopiston nuorisotyöntekijä Tiina Karlsson.
Tiina Karlsson, saat joulukuussa Espoon hiippakunnassa lehtorin oikeudet. Virkaa on pidetty suorastaan kuolevana naispappeuden hyväksymisen jälkeen. Miksi haluat olla lehtori?
– Olen ensimmäiseltä koulutukseltani kirkon nuorisotyönohjaaja ja koko työurani ajan olen toiminut Suomen Raamattuopistossa (SRO) nuorisotyössä. Työn ohessa olen opiskellut myös teologiaa ja psykologiaa, ja teologian maisteriksi valmistuin helmikuussa. Olen pohtinut paljon, olisiko teologin koulutuksellani käyttöä kirkossa. Olen miettinyt pappeuttakin, mutta minulla ei ole siihen sisäistä kutsumusta. Kuitenkin järjestönkin palveluksessa minulla on vahva kutsumus olla kirkon työntekijä ja lehtorina voin palvella molempia.
Mikä työssäsi SRO:ssa muuttuu lehtoriuden myötä?
– Tehtäväni SRO:n nuorisotyön tiiminjohtajana liittyvät edelleen opetukseen, kasvatukseen ja sielunhoitoon. Lehtorina voin vastata rippikoulusta, konfirmoida ja avustaa ehtoollisen jakamisessa. Ordinaatiovalmennuksen myötä koen pääseväni entistä paremmin sisälle kirkkoon myös työntekijänä.
Suomen kirkossa ei ole pappisvirkaan verrattavaa lehtoriutta. Minkälainen on lehtorin viran teologinen perustelu?
– Mielestäni lehtorin virka on hyvin samankaltainen käytännöllinen palveluvirka kuin nuorisotyönohjaajan virkakin. Lehtorius voisi hyvin olla osana diakonaattia, jos se toteutuu.
Oliko aloite lehtorinvihkimyksen pyytämisestä omasi, vai ehdotettiinko sitä sinulle?
– Aloite oli minun ja haluan sitoutua virkaan henkilökohtaisesti. Olen ollut todella iloinen kapitulissa piispan ja istunnon jäsenten kanssa käymistäni keskusteluista. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että kirkko kutsuisi minut lehtorin virkaan. Haastatteluissa kysyttiin suoria ja tiukkoja kysymyksiä siitä, miksi haluan toimia kirkossa lehtorina. Olen myönteisestä päätöksestä iloinen ja kiitollinen.
Kirkon palveluksessa on enää kymmenkunta lehtoria. Pitäisikö virka palauttaa seurakuntiin nykyistä laajemmin?
– Se voisi olla yksi mahdollisuus. Kirkolliset toimitukset ovat valtavan tärkeitä, mutta vievät ison osan pappien työajasta. Ehkä esimerkiksi suurissa monipappisissa seurakunnissa voisi olla yksi sellainen teologin virka, jossa viranhaltija – vaikkapa lehtori – voisi keskittyä opetus- ja sielunhoitotyöhön. Toivoisin, että lehtorin virka nähtäisiin kirkossa mahdollisuutena, eikä vain kuolevana jäänteenä.
Tekisitkö lehtorina alttariyhteistyötä naispapin kanssa?
– Tekisin. Jos ajattelisin toisin, en luultavasti hakisi tätä virkaa. Vaikka Raamattuopistossa ei työskentele naispappeja, meillä kaikilla on omantunnonvapaus yhteistyön tekemisessä. Tämä on hyvä ja rakentava asia SRO:n sisällä. Työni kautta tunnen myös paljon seurakunnissa työskenteleviä pappeja eri puolilta Suomea, miehiä ja naisia, ja iloitsen siitä, että voimme yhdessä palvella erilaisilla kutsumuksilla samassa kirkossa.
Kuva: Matti Karppinen