Vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksista on käsitelty viime aikoina julkisuudessa, ja niiden olemassaolo on jopa kiistetty ja sanottu että ne kuuluivat 70-luvun toimintatapoihin. Kotimaa-lehden haastattelemat hoitokokousten uhrit kertovat, että julkista ja pakotettua sielunhoitoa tapahtuu edelleen.
Kotimaassa kerrotaan muun maussa Liisan tapaus. Liisa joutui muutama vuosi sitten vanhoillislestadiolaisten paikallisyhdistyksessä eli Rauhanyhdistyksessä syytösten kohteeksi ja siitä lähti liikkeelle tapahtumien vyöry, joka huipentui hoitokokoukseen.
Liisa ei etukäteen tiennyt että kyseisessä tilaisuudessa käsiteltäisiin häntä. Julkisen syytöksen jälkeen Liisa ajautui yrittämään itsemurhaa ja joutui viikoiksi sairaalaan.
Kotimaan haastattelema Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen – itsekin vanhoillislestadiolainen ja liikkeen puhuja – ihmettelee, miksi anteeksi pyytäminen hoitokokouksien uhreilta on niin vaikeaa, vaikka juuri anteeksianto on liikkeen julistuksen tunnusomaisin piirre.
– Kun olen keskustellut liikkeen johdon kanssa näistä asioista, olen havahtunut siihen, että monet ovat itsekin hengellisen väkivallan vammauttamia. Ehkä siksi he eivät osaa ottaa etäisyyttä asiaan. Myös omien perheenjäsenten sulkeminen ulos yhteisöstä voi vammauttaa ihmistä niin, että se selittää osaltaan tunteettomuuden ja kovuuden muita kohtaan, Pentikäinen sanoo
Lue laaja Simo Alastalon ja Johannes Ijäksen tekemä raportti hoitokokouksista 31.5. ilmestyvästä Kotimaasta.