Asumme koulun vieressä, ja nyt ne ovat taas täällä: joka vuosi uudet repunkantajat saattajineen ja ne aiemmat vähän pituutta venähtäneinä, nyt yksin tai pikku porukoissa. Vuosikaudet kotimme ohitse on pari kertaa vuodessa kulkenut alakoululaisten ja opettajien rivistö, kirkolle päin.
Kirkko Espoossa on tehnyt koulujen kanssa hyvää yhteistyötä kevät- ja joulukirkkoineen sekä ekaluokkalaisten siunaamisineen. Tälläkin viikolla ekaluokkalaisia kutsutaan Espoossa kirkkoihin ja kappeleihin. Sama tapahtuu monissa muissa seurakunnissa.
***
Porvoossa perinteistä koulutielle siunaamisen ideaa on kehitetty tänä vuonna uuteen, laveampaan suuntaan. Pienten reppuselkien lisäksi siunattaviksi kutsutaan kaikkia siunausta haluavia, oli edessä sitten koulutie, uusi työ tai mikä tahansa uusi elämäntilanne. Idean äiti on Porvoon suomalaisen seurakunnan vs. seurakuntapastori Annaleena Piepponen.
– Siunausidea syntyi siitä, kun edellisenä vuonna eräs isoäiti pyysi lupaa tulla siunattavaksi lapsenlapsen kanssa. Tämä oli koskettava hetki ja jäi mieleeni. Ajatus laajennetusta siunausmahdollisuudesta sai kannatusta meidän kasvatuksen tiimin palaverissa. Siitä kehittely sitten alkoi. Perinteisempi kouluunsiunaaminen oli viime sunnuntaina, Piepponen kertoo.
”Kouluun lähtevien ja muiden uuteen siirtyvien siunaaminen” tapahtuu ensi sunnuntaina 14.8. kello 10 alkavan messun alkupuolella Porvoon tuomiokirkossa. Sen jälkeen pienimmät siirtyvät nauttimaan pillimehua ja ottamaan vastaan kirjalahjan.
Mikä mainio idea toteutettavaksi myös muualla!
***
Siunaaminen on kristityn ja kirkon tehtävä, jota se jo toteuttaakin monessa tilanteessa. Siunattavia ovat kastettavat, konfirmoitavat, hääparit, haudattavat, sielunhoitoon tulevat, virkaan asetettavat työntekijät ja tehtäviin valmistautuvat vapaaehtoiset sekä jokaisen sunnuntain messuvieraat. Luther taisi aikoinaan tuoda Herran siunauksen messuun.
Myös koteja siunataan. Joku siunaa peltonsa ja satonsa, ja minusta jokaisen pitäisi siunata ruokansa eikä hotkia sitä itsestäänselvyytenä.
Siunaus ei määrittele, miten edessä olevan uuden elämänvaiheen pitäisi jetsulleen mennä. Sen pohjavirtana on avara mieli: tapahtukoon sinun tahtosi. Toki sen myötä toivotaan vauvalle varjelusta ja myöhemmin turvallista koulutietä, aikuiselle voimia uuteen työhön, pitkää ikää parisuhteelle tai hyvää kotimatkaa kuolevalle. Välillä tarvitsen siunausta raskaassa elämäntilanteessa, vaikka vaikeuden, sairauden ja kuoleman koskettaessa.
Ekaluokkalaisia katsellessa näen itsenikin reppu selässä, ja välillä se tuntuu olevan kuin kiviä täynnä. Silloin siunaus, rukous, sielunhoito, polvistuminen alttarille ehtoollisella tai ystävän käsi olkapäällä Herran siunauksen aikana keventää kuormaa ja muistuttaa Jumalan läsnäolosta. Hän on siunaamisen ytimessä.
Sen taisi tajuta se porvoolainen isoäiti, joka pyysi saada tulla siunattavaksi lapsenlapsensa kanssa. Sen ovat tajunneet isoäiti-ystäväni WhatsApp-viesteineen, joissa he kertovat siunaavansa rakkaiden ekaluokkalaisten koulutietä.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Kommentti: Siunausta tarvitsevat ekaluokkalaiset ja me kaikki, joiden reppu on joskus kuin kiviä täynnä