Mitä Reformaatio 500 -merkkivuodesta (31.10.2016–5.11.2017) jää käteen? Ensinnäkin se, että ei saanut puhua uskonpuhdistuksesta vaan reformaatiosta. Toiseksi se, että kyse ei ollut juhlavuodesta, sillä kirkkojen jakautumisessa ei ole mitään syytä juhlia.
Merkkivuosi on ollut täynnä pieniä paikallisia tapahtumia, missä se muistuttaa Suomi100 -juhlavuoden rakennetta.
Paikallisuus olikin yksi merkkivuoden tavoitteista. Esitelmiä, musiikkia, tempauksia, draamaa, näyttelyitä. Muutama suurikin tapaus mahtuu joukkoon, ainakin Kirkkopäivät, Kirkon musiikkijuhlat, SuomiAreena sekä Turun tuomiokirkossa merkkivuoden alussa ja lopussa järjestetty ja televisioitu juhlamessu.
Kirkon puolelta reformaatiotapahtumien haluttiin liittää paikallisuuden lisäksi näkökulmina tulevaisuus ja ekumeenisuus sekä liittyminen Suomi 100 -juhlavuoteen. On helppo nähdä, että tavoitteissa onnistuttiin, ainakin kirkon sisältä katsoen.
***
Merkkivuoden yhteinen teema Armoa2017 halusi välittää kirkon ydinsanomaa. Jokainen suomalainen on armahdettu, jokainen ihminen on armahdettu syyllisyydestä. Armo kuuluu kaikille.
Menikö tämä sanoma läpi? Yksityisesti ehkä jossain kyllä, mutta kansaliikkeeksi armosta ei tainnut olla. Mitään laajaa kirkon sisäistäkään armon liikettä ei nähty.
Sen sijaan monin paikoin merkkivuosi näyttäytyi tiedollisena, reformaation merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle selvittävänä ja selittävänä. Merkkivuosi oli Luther-tietäjien kulta-aikaa.
***
Reformaation merkkivuosi käynnistyi Suomessa Turun tuomiokirkossa etuajassa 30.10. eli päivää ennen varsinaista Lutherin teesien naulaamisen vuosipäivää. Merkkivuosi myös jatkui meillä viisi päivää kauemmin kuin kansainvälisesti.
Reformaatio 500 -merkkivuosi jää historiaan erityisesti sen kansainvälisen alkutapahtuman vuoksi. 31.10.2016 Ruotsissa, Lundin tuomiokirkossa, pidettiin katolilaisten ja luterilaisten yhteinen rukoushetki. Paikalla oli myös paavi Franciscus. Luterilaisia edusti Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja piispa Munib Younan.
Hetken näytti, että katolisen ja luterilaisen kirkon välillä on vain vähän erimielisyyksiä. Tunnelma Lundissa (ja Malmössä) oli lämmin. Dialogin avulla monia väärinkäsityksiä on saatu lakaistua syrjään, mutta jäljellä on vielä isoja esteitä. Esimerkiksi ehtoollisyhteyden puuttuminen on järkyttävä teologis-ekumeeninen hölmöily. Ainakin tavallisen ihmisen kannalta, ja hänestähän tässä kaikessa lopulta on kyse.
***
Reformaation juhlavuoden yksi seuraus voi olla myös se, että vähään aikaan kukaan ei enää halua kuulla koko sanaa reformaatio.
Kuva: Olli Seppälä