Piispa Teemu Laajasalo pyysi poliisia tutkimaan, loukkasiko luottamushenkilö Johanna Korhonen hänen kunniaansa. Toimituspäällikkö Freija Özcan avaa vuosien väännön viimeisintä käännettä.
Kun vuorineuvos Kari Neilimo puhuu johtamisesta, hän vertaa johtajaa Raamatun hyvään paimeneen. Neilimon mukaan johtajan pitäisi huolehtia laumastaan ja olla modernilla käsitteistöllä hyvä valmentaja. Kerran haastatellessani Neilimoa aiheesta hän painotti johtajan itsetuntemusta, kannustavaa otetta, luottamuksen luomista ja innostavuutta.
Tällaista johtajuutta kuulee usein kaivattavan myös kirkon piispoilta. Todellisuudessa piispoja kuitenkin kuvataan harvemmin innostavina valmentajina ja huolehtivina johtajina. Pikemminkin piispuuteen liitetään sanat vastaan haraava ja rankaiseva.
Piispallisesta näkökulmasta lampaat puolestaan lienevät hankalia ja vaativat liikaa, koettelevat lauman rajoja ja tavoittelevat vielä vihreämpiä niittyjä aidan takana.
***
Piispan ja lampaan suhde on näyttänyt olevan erityisellä koetuksella Helsingin hiippakunnassa, missä on vuodesta 2017 alkaen seurattu piispa Teemu Laajasalon ja nyt jo entisen luottamushenkilön Johanna Korhosen mittelöä. Korhonen on tehnyt poliisille useita tutkintapyyntöjä, joista kaikki liittyvät tavalla tai toisella siihen, miten Laajasalo on käyttänyt tehtävässään yhteistä rahaa.
Pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehti kertoi uusimmasta tutkintapyynnöstä – jonka olikin vaihteeksi tehnyt piispa. Johanna Korhonen kirjoitti samasta asiasta Kotimaa24:n lukijablogissaan.
Laajasalo oli pyytänyt poliisia tutkimaan, oliko Korhonen syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen häntä kohtaan. Poliisin päätöksen mukaan ei ollut. Esitutkintaa ei aloitettu.
***
Tutkintapyyntönsä tueksi Laajasalo oli toimittanut – kuten rikoskomisario Markku Silen päätöksen perusteluissa toteaa – ”satoja sivuja asiakirjaselvitystä”. Selvitys on yhtä kiusallisen yksityiskohtaista luettavaa kuin Korhosen selvitykset piispan toimista. Se sisältää pitkiä perusteluja siitä, miksi Korhosen väitteet olisivat valheellisia, näytteitä Korhosen blogeista ja tviiteistä, lehtijutuista, keskusteluista sosiaalisessa mediassa sekä listauksen Korhosen tekemistä asiakirjapyynnöistä ja toimenpiteistä.
Laajasalo vetoaa siihen, että Korhosen väitteet ovat aiheuttaneet hänelle vahinkoa, kärsimystä, halveksuntaa, suoranaista uhkaa ja yksityisyyden menettämistä.
Rikoskomisario Silen on käynyt saamansa asiakirjat läpi ja perustelee päätöksensä tyynesti ja huolellisesti. Silen toteaa, että Korhonen esittää pikemminkin tulkintoja kuin tosiasiaväitteitä ja että hänellä on ollut jonkinlaisia perusteita päätyä esittämiinsä tulkintoihin, vaikka Laajasalo voi niitä pitää heiveröisinä. Korhosen kritiikki on pysynyt asiallisena. Se ei ole kohdistunut henkilöön, vaan Laajasalon toimiin Helsingin piispana.
Silen katsoo, että Laajasaloon voidaan piispana kohdistaa varsin ankaraakin kritiikkiä ilman, että kyse olisi rangaistavasta kunnianloukkauksesta. Julkisessa tehtävässä on siis kestettävä sitä, että tuulee. Vallalla on hintansa. Piispankin on siedettävä sitä, että omat lampaat purevat, kun on asioista kyse.
***
Suomen Kuvalehti ja Johanna Korhonen julkistivat poliisin päätöksen perjantaina 23.10. Heti seuraavana päivänä Helsingin Sanomat julkaisi Teemu Laajasalon haastattelun otsikolla ”Kolmen vuoden hiljaisuus”. HS lupasi, että haastattelussa Laajasalo kertoo pitkän vaitiolon jälkeen, miltä vuosien mylläkkä on tuntunut.
Otsikon lupaus jäi kuitenkin lunastamatta. Laajasalo ei avannut mylläkän mahdollisesti repimää tunnemaailmaansa sen enempää kuin aikaisemminkaan, vaan siirtyi puhumaan yhteiskunnallisesta keskustelukulttuurista, sananvapaudesta ja vihapuheesta. Kriisiviestinnän kannalta hyvin ajoitettu haastattelu jäi odotuksiin nähden laimeaksi ja pinnalliseksi.
Se on sääli.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.