Minua on viime aikoina alkanut vaivata yhä uusiin tilanteisiin leviävä väärinymmärtämisen kulttuuri. Siihen linkittyy yliherkältä vaikuttava loukkaantuminen myös sellaisesta, mitä toinen ei ole tarkoittanut.
Missä on halu ymmärtää ihmistä, hänen todellisia tarkoitusperiään? Miten yrityksestä ymmärtää on saattanut tulla tässä ajassa jopa vastakohta sortavien rakenteiden tiedostamiselle.
Ei kai näin voi olla?
Aihe on äärimmäisen vaikea ja moniulotteinen. Yritän kuitenkin tarttua siihen ja avata, miten olen päätynyt pelkäämään näiden itselleni tärkeiden arvojen ajautumista toisiaan vastaan.
Somemaailmassa on myös oikeaa ja tahallista ilkeyttä, pahantahtoisuutta, kärjistämistä ja loukkaamista. Siitä aivan ymmärrettävästi pahastutaan ja kuuluukin pahastua. Kenenkään ihmisyyttä ei saa polkea, ja jos niin tapahtuu, siihen on puututtava.
Ymmärrän myös, että ”no se nyt oli vain vitsi” -lauseella on kuitattu aivan liian paljon sekä tarkoituksellista törkeyttä että loukkaavaa ajattelemattomuutta, mikä on saanut jotkut väsymään syvästi.
***
Tarkoitan nyt kuitenkin hieman eri ilmiötä, joka liittyy hyvään ja oikeaan asiaan.
Vähemmistöihin tai sorretussa asemassa oleviin ihmisiin liittyvässä kielenkäytössä ollaan nykyään tiedostavia ja sensitiivisiä. On tarkkaa, millaisia sanoja käytetään, kun puhutaan vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä tai etnisistä vähemmistöistä. Naisten asemassa on tapahtunut suuri kulttuurinen muutos. Monet aiemmin neutraalit ja tavalliset sanat ovat nyt latautuneita ja sopimattomia. Sellainen huumori, jota ennen pidettiin vain huumorina, voidaan nähdä loukkaavana ja pahana.
Yhteiskunnan alistavia rakenteita ja kieleen ladattuja merkityksiä on tärkeää pohtia ja tiedostaa. Samoin on pyrittävä kaikin tavoin siihen, että ketään tai mitään ihmisryhmiä ei loukata. Viime aikoina olen kuitenkin herännyt miettimään, meneekö lapsi pesuveden mukana.
Samalla kun arvostan ja kunnioitan suuresti ajassamme kasvanutta sensitiivisyyttä ja tiedostamista, peräänkuulutan koko sydämestäni, että ihmistä yritettäisiin aina ymmärtää parhain päin ja koetettaisiin tavoittaa, mitä juuri tämä ihminen tarkoittaa. Rauhallista, vilpitöntä ja sitkeää yritystä ymmärtää toista hänen ehdoillaan ei voi korvata mikään.
Moni erityisesti vanhempiin sukupolviin kuuluva ei osaa kommunikoida aina ajan vaatimalla tavalla ja tällä hetkellä korrektein termein, mutta he eivät kenties silti tarkoita mitään pahaa tai alentuvaa kenellekään.
Kun hyvää tarkoittavan mutta hivenen vääriä sanoja käyttävän ihmisen kimppuun hyökätään jostakin yksittäisestä termistä syvästi loukkaantuen, tilanne sataa vastustajan laariin. Olisi jaksettava kertoa rauhallisesti ja ystävällisesti, miksi jokin sana nykyään loukkaa. Ymmärrän, että tahallinen pahantahtoisuus saa aikaan sen, ettei millään jaksaisi. Mutta silti.
***
Tämä kytkeytyy myös politiikkaan. Loukkaantumisen ja väärinymmärtämisen kulttuuri voimistaa entisestään juopaa vihervasemmiston ja perussuomalaisittain ajattelevien välillä. Samanlaista syvenevää kärjistymistä on havaittavissa myös kirkkopolitiikassa.
Keskeisiä käsitteitä tässä kaikessa ovat intersektionaalisuus ja intersektionaalinen feminismi. Ne ovat vihervasemmiston laajasti arvostama tapa hahmottaa maailmaa. Lisäksi intersektionaalisuus on tiedemaailmassa vaikuttava tapa tarkastella eriarvoisuutta. Perussuomalaiset tuntuvat näkevän niissä valtavan mörön, jota tulee vastustaa henkeen ja vereen.
Ytimeltään intersektionaalisuus on viisas ja syvä tapa tarkastella kysymystä oikeudenmukaisuudesta. Siinä pyritään huomioimaan laajasti, mitkä seikat (esimerkiksi sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, yhteiskuntaluokka, ikä, poliittinen näkemys, ihonväri…) vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin yhteiskunnassa ja mikä kaikki aiheuttaa syrjintää ja eriarvoisuutta. Intersektionaalisuus tarkastelee myös eriarvoisuutta lisäävien asioiden kasaantumista. Tavoitteena on syrjivien rakenteiden tunnistaminen ja muuttaminen, oikeudenmukaisempi ja kaikille tasa-arvoinen maailma.
Osittain nyanssien tajun puutteesta kärsivä loukkaantumisen kulttuuri saattaa antaa lisää vettä myllyyn niille, jotka ovat jo valmiiksi ennakkoluuloisia tätä lähestymistapaa kohtaan. Silloin hyvää tarkoittavat ihmiset ajavat tahattomasti vastustajiaan yhä etäämmälle.
Myös perussuomalaisilta peräänkuulutan yritystä ymmärtää, mitä muut keskustelijat todella tarkoittavat. Olkinukkejen kehittely ja polttaminen ei ole kestävä tapa rakentaa yhteiskuntaa.
On ylipäätään hämmentävää, että perussuomalaiset näkevät intersektionaalisen ajatustavan niin uhkaavaksi. Voisi kuvitella, että heidänkin näkökulmastaan syrjinnästä vapaa yhteiskunta, jossa ollaan pienen ihmisen puolella ja pyritään varmistamaan kaikille ihmisarvoinen elämä, olisi hyvä yhteiskunta.
Ainakin puolueen edeltäjä SMP julisti olevansa nimenomaan tavallisen, syrjityn ja kurjistuneeseen elämään tuomitun pienviljelijän ja perushoitajan puolella.
***
Lopuksi haastan itseni ja sinut siirtämään syrjään ennakkokäsitykset kommentoijan persoonasta ja tarkastelemaan sitä, mitä hän oikeasti sanoo ja todennäköisesti tarkoittaa.
Vasta silloin kirkastuu, mitä todelliset erimielisyydet ovat, ja voidaan alkaa keskustella asioista, ei ennakkoluuloista.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.